Taudin hidas eteneminen

Mitä tarkoitta taudin hidas eteneminen aikana ilmoitettuna? Nyt äitini on lievässä vaiheessa ja lääkitys (galantamiini) on aloitettu. Äitini muuttui tyttärensä sairauden aikana (syöpä, vajaa 2 vuotta kunnes kuoli).

Alzheimerin taudin keskimääräiseksi kestoksi mainitaan 10–12 vuotta. Etenemisnopeus on hyvin yksilöllistä. Etenemistä arvioidaan toimintakykyä seuraamalla. Joillakin tauti voi edetä ensioireista viidessä vuodessa siihen, että tarvitaan laitoshoitoa. Hidas eteneminen on sitä, että oireita on ollut viitisen vuotta, sitten tehdään Alzheimerin taudin diagnoosi ja vielä viiden vuoden päästä ollaan lievässä taudin vaiheessa.

On hyvä, että äidillänne on aloitettu lääkitys. Tarvitaan 1/2-1 vuoden välein tapahtuvaa muistitestien ja toimintakykymittarien seurantaa, jotta voidaan nähdä, miten tauti etenee. Tämä voi tapahtua yleensä oman terveyskeskuksen muistihoitajan toimesta. Kuvaamanne läheisen sairastuminen on tyypillisesti sellainen, joka tuo taustalla olevan muistisairauden oireita enemmän esille. Vaikean elämänkohtalon käsitteleminen vie paljon aivojen kapasiteettia ja siten muistitoiminnat voivat heikentyä merkittävästi.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Nopeuttaako liian vahva lääkitys taudin etenemistä?

Äitini pään magneettikuvauksissa näkyi vuoden 2006 alussa alkavaa Alzheimer-tautia. Galantamiinilääkitys aloitettiin ja siitä pari vuotta myöhemmin hänellä on aloitettu memantiini. Äitini on kuitenkin hyväkuntoinen, pirteä, iloinen ja nauravainen. Ei masentunut. Hän sekoittaa asioita jonkin verran ja joskus kuvittelee jonkun asian olevan ihan toisin. Väsymystä ja aloitekyvyn puutetta on myös ilmaantunut. Uusia ihmisiä on vaikea oppia tuntemaan ja uusissa paikoissa hän eksyy helposti. Monet päivittäiset asiat myös hurahtavat nopeasti ohi… Mutta hyvin paljon hän taas muistaakin ja hoitaa velvollisuudet.

Hän elää normaalia elämää ja mielestäni on suhteellisen hyvässä kunnossa. Vielä nytkin muistitestit ovat kouluarvosanan 8 luokkaa. Onko lääkitys siis kohdallaan? Olen miettinyt, onko hänelle määrätty liian aikaisessa vaiheessa liian vahvat lääkkeet. Ja voiko ns. liian vahvat lääkkeet nopeuttaa taudin etenemistä?

Uusia tieteellisiä tutkimuksia Alzheimerin taudin hoidosta on julkaistu ihan viime aikoina. Niissä todetaan tällainen yhdistelmähoito turvalliseksi. Yhdistelmähoidolla voidaan lykätä toimintakyvyn laskusta johtuvaa laitoshoitotarvetta tehokkaammin kuin yhden Alzheimer-lääkkeen hoitomallissa. Ei siis ole huolta, että äitinne olisi saanut liian aikaisin liian vahvat lääkkeet. Missään tapauksessa nämä lääkkeet eivät taudin etenemistä edistä, päinvastoin.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Voiko Alzheimer-potilaan pakottaa hoitoon?

Anoppini on sairastanut Alzheimerin tautia jo usean vuoden ajan. Alussa hän otti lääkkeet säännöllisesti, sitten hän käväisi jostain syystä eri lääkärillä kuin tavallisesti. Tämä lääkäri totesi, että ei mitään Alzheimeria olekaan ja ohjeisti ettei lääkkeitä tarvitse syödä. Jäljestä päin on todettu, että lääkäri teki karkean virhediagnoosin. Nyt anoppini ei suostu syömään enää lääkkeitä, toteaa vaan, että ei minulla mitään ole, siitä on oikein lääkärin lausunto, jota hän esittelee.

Todellisuudessa tilanne on meistä hälyttävä. Hän asuu kahdestaan miehensä (=appeni) kanssa rivitalossa. Olemme ehdottaneet kotiapua ja ruokapalvelua, koska näemme, että kumpaakin tarvittaisiin. Mutta anoppini on niitä jyrkästi vastaan. Toteaa vaan, että ei minulla mitään ole ja kyllä minä osaan vielä ruokaa tehdä ja eikä niin siistiä tarvitse ollakaan. Välillä vaan en muista kaikkia asioita.

Ehkä hän vielä jotain ruokaa välillä osaa tehdäkin, mutta ne jäävät pöydälle seisomaan. Anopilla on vatsa jatkuvasti sekaisin, kun vanhoja syö. Appeni ei uskalla puuttua, kun vaimo suuttuu ja alkaa paiskoa esineitä ja huutaa ja kirkua. Pelkää, että naapurit luulevat hänen pahoinpitelevän vaimoaan. Samoin kaupassa alkaa huutaa ja itkeä, jos ei saa ostettua kaikkea mitä haluaa, lehtiä tilataan aina kun joku lehtimyyjä soittaa. Anoppi on muutaman kerran eksynyt ja häntä on etsitty useita tunteja. Hän on kuitenkin fyysisesti hyvässä kunnossa, kun kävelee ja liikkuu paljon.

On entinen maatalon emäntä, joka on tottunut koko ajan puuhastelemaan jotain. Oli juuri käynyt hankkimassa suuren säkin ruisjauhoja makuuhuoneen nurkkaan, koska aikoo lämmittää uunin ja tehdä ruisleipää. Pyykit pestään käsin, vaikka on uusi pyykinpesukone. Appeni osaa sitä käyttää, mutta vaimo ei anna pestä vaatteita sillä, vaan pesee käsin. Ei käytä mitään pesuaineita vaatteidensa eikä astioidensa eikä itsensä pesemiseen. Haju on huushollissa sen mukainen. Kysymykseni on, että miten voisimme vai voisimmeko me hänen lähipiirinsä jotenkin puuttua tähän tilanteeseen ja vaikka pakottaa heidät avun vastaanottoon?

Tilanne kuulostaa hankalalta. On harmi, että hän sai tällaista virheellistä tietoa muistisairaudesta (tai sen puutteesta) ja on nyt sitten vetoamassa siihen. Kuvaatte muistisairauteen liittyviä käytösoireita, joihin paras apu tulee juuri Alzheimer-lääkityksestä. Toissijaista on psyykenlääkkeiden käyttö. Alzheimer-lääkkeitä on tablettien lisäksi saatavilla nestemäisenä (tipat/oraaliliuos) tai laastarimuotoisena. Näiden käyttöä voi miettiä ratkaisuna tilanteeseen, koska näitä ei mielletä niin helposti lääkityksenä. Tarvittaessa nestemäisen lääkeaineen voi sekoittaa mieleiseensä juomaan/ruokaan. Myös psyykenlääkkeitä on saatavilla nestemäisenä ja jopa injektiona.

Entisen maatalon emännän on saatava touhuta. Sitä ei voi kieltää, jotta ei tule turhautumista ja käytösoireden pahenemista. Energia pitäisi kanavoida siten, että arki sujuisi, eikä toiminnasta tulisi lisärasitusta. Hänen kanssaan voisi esimerkiksi neuvotella pyykkien jakamisesta siten, että hän pesee käsin osan ja mies saa myös osan vastuulleen. Ulkoilussa ja yleensäkin liikunnassa voisi saada ylimääräistä energiaa tuhlattua. Pesulle on vaikea saada millään kepulikeinoilla. Asianmukainen lääkitys voisi parantaa hoitomyöntyvyyttä tämänkin osalta. Kuvauksenne perusteella muistisairaus on keskivaikeassa vaiheessa ja lääkitystä todellakin tarvitaan, jotta appenne ei uupuisi aivan täydellisesti.

Elämä ei voi olla kuvaamanne perusteella kovin helppoa. Jos anoppia ei saa muistisairauksiin perehtyneen lääkärin vastaanotolle, voisitte yrittää saada sellaisen kotikäynnille tutustumaan tilanteeseen ja sitten päästä neuvottelemaan näistä hoidoista.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Onnistuuko kotihoito?

Äitini on 78 -vuotias ja hänellä on todettu sekatyyppinen Alzheimerin tauti, jonka lisänä on harhaluuloisuus. Äitini on nyt ollut reilun kuukauden psykogeriatrian osastolla hoidettavana ja saanut lääkityksenä donepetsiilihydrokloridi 10 mg 1×1. Äidin muisti on selvästi heikentynyt, eikä hänellä tunnu olevan lähimuistia juuri ollenkaan, hän ei muista huonekavereita eikä heidän nimiään, eikä oikein mitään, mistä olemme hetki sitten keskustelleet. Olemme käyneet siskoni kanssa katsomassa äitiä lähes päivittäin, ja muutos on ollut huomattava.

Nyt lääkäri ehdotti, että äiti voisi tulla yhdeksi yöksi kotiinsa ja katsotaan, kuinka hän siellä toimii. Ihmettelimme kovasti tällaista kokeilua, koska äidillä jo viimeisen vuoden aikana on ollut vaikeuksia selvitä yksin: hän ei osaa laittaa ruokaa, kakat tai pissat voi tulla housuun, asunnon 5. kerros ja hissi pelottavat ym. Hän selviää viikonlopun kotona, jos hänen kanssaan ollaan koko ajan. Mutta mitä se palvelee, kun hän ei varmasti halua lähteä sunnuntaina takaisin sairaalaan, kun ei omasta mielestään ole sairas, emmekä pysty järjestämään kotiin ympärivuorokautista hoitoa? Meitä kiinnostaa, miksi lääkäriltä tässä vaiheessa tuli tällainen ehdotus, kun äidin turvallisuus on tärkeintä.

Äitisi toimintakyky on selvästi alentunut. Ymmärrän, että kotikokeilu arveluttaa. Dementiapotilaalle kuitenkin koti voi olla se ympäristö, jossa hän voi kaikkein parhaiten. Laitosmainen vieras ympäristö voi pahentaa käytösoireita ja ahdistuneisuutta. Kotihoito on toisaalta myös yhteiskunnan intressi, laitoshoitoa pyritään välttämään mahdollisimman pitkään. Yleensä ensin testataan kotona pärjääminen maksimaalisten apujen kanssa, ja jos se ei onnistu, vasta sitten etsitään laitoshoitopaikkaa.

Tehostetun lääkityksen myötä toiminnallinen aktiivisuus voi korjaantua, samoin pelokkuus ja ahdistusoireet. Siitä voi olla nähtävissä esimerkkejä jo osastotyyppisessä ympäristössä. Tukipalveluita on varmasti tarpeen järjestää. Jos hän ei pysty laittamaan ruokaa, ateriapalvelu vastaa siitä. Jos tulee virtsan tai ulosteen karkailua, voidaan käyttää vaippoja ja kotipalvelu vaihtaa ne. Ympärivuorokautista valvontaa kotiin ei voi järjestää, mutta parhaimmillaan kotipalvelu voi käydä 3-4 kertaa päivässä. Jos äiti lähtee ulos harhailemaan, jättää hellat päälle tai muuta vastaavaa, kotihoito ei ole turvallista. Ehdottomasti kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa suoraan ja avoimesti näistä omaisena ja läheisenä, äitiä pitkältä aikajaksolta paremmin tuntevana ihmisenä kokemistasi uhkakuvista.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Lääkkeen hyöty ja korvaukset

Anopillani on todettu juuri Alzheimerin tauti. Lisäksi hänellä on ollut kaksi aivoinfarktia. Hän on 89-vuotias. Hän itse kiistää sairauden. Hänelle on nyt kirjoitettu B:n paperit, haluaisimme aloittaa lääkityksen mahdollisimman pian. Miksi tämä KELAn käytäntö on näin hidas? Auttaako lääke mitään?

KELA vaatii muiden sairauksien kohdalla B-lausuntoa heti, kun sairausvakuutuslain mukaista erillisselvityksen vaativaa tai erityiskorvattavuutta haetaan tietylle lääkkeelle. Toisin sanoen erityiskorvauksen tietystä lääkkeestä saa vasta siitä hetkestä, kun B-lausunto KELAlle rekisteröidään. Muistisairauksien kohdalla on poikkeustilanne. KELA antaa sairausvakuutuslain mukaisen peruskorvauksen puoli vuotta takautuvasti siitä, kun B-lausunto KELAan saapuu. Aloittakaa siis lääkitys annettujen ohjeiden mukaan mahdollisimman pian ja laittakaa apteekkikuitit hyvään talteen. Olettaen, että KELA hyväksyy lääkärin tekemän B-lausunnon, saatte sairasvakuutuskorvauksen takautuvasti.

Lääkkeen hyödyt ovat moninaisia. Useimmat hyötyvät jotenkin. Alzheimerin tautiin käytettävät lääkkeet hidastavat toimintakyvyn heikentymistä, saattavat jopa parantaa toimintakykyä, hoitavat ja estävät käytösoireita, parantavat yleisvaikutelmaa. Muistia näillä lääkkeillä ei valitettavasti yleensä pystytä parantamaan. 10 % potilaista ei hyödy lääkkeistä.  Jos puolen vuoden tai viimeistään vuoden kohdalla ei havaita mitään muutosta potilaan voinnissa, lääke kannattaa lopettaa ja kokeilla jotakin toista vaihtoehtoa.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Mikä viriketoiminta olisi hyväksi Alzheimer-potilaalle?

Hei! Olen toisen vuoden lähihoitaja opiskelija ja haluaisin kysyä millaista viriketoimintaa Alzheimer-potilaille voisi järjestää? Oma ukkini sairastaa myös Alzheimeria, joten tieto on hyödyllinen arkielämän ja koulun kannalta.

Hei! Muistiliitolla on päivätoimintakeskuksia ympäri Suomea. Voisit kysyä mahdollisuutta päästä tutustumaan heidän toimintaansa. Siellä on harjaannuttu muistisairaiden viriketoiminnan järjestämiseen. Tärkeintä on mielestäni se, että viriketoimintaa tarjotaan taudin asteen mukaisesti sopivalla tasolla. Vaikeassa vaiheessa viriketoiminta voi olla valokuvien katselua, musiikin kuuntelua tai yksinkertaista liikuntaa. Lievässä taudin vaiheessa voidaan tehdä oikeastaan melkein mitä vain: askartelua, kulttuuririentoja, muistelua, muistipelejä, leipomista, retkiä jne.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Lääkärikäynneistä kieltäytyvä omainen

Hyvä Markus Halminen, olen epätoivoinen 86-vuotiaan äitini terveydentilan vuoksi. Alzheimer-oireet ovat kehittyneet viime vuosien aikana, mutta pahentuneet nyt kesän aikana selvästi. Asun samassa talossa kuin äitini, ja olen hänen päivittäisenä apunaan, mutta ongelma on se, että hän ehdottomasti kieltäytyy menemästä lääkäriin. Miten tällaisessa tilanteessa menetellään, jotta äitini voisi asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista?

Suosittelen muistihoitajan kotikäyntiä. Hän voi arvioida, missä vaiheessa taudin osalta mennään ja millaista äitinne kotona selviytyminen on. Hän voi pyytää tarvittaessa lääkärin kotikäyntiä tai ainakin lääkärin arviota, tarvitaanko esimerkiksi lääkityksen tehostamista. Jos kotipaikkakunnallanne ei ole mahdollista saada muistihoitajan kotikäyntiä, pyytäkää kotisairaanhoitajaa poikkeamaan. Teidän on hyvä tarvittaessa puhua äitinne sairauteen ja kotona pärjäämiseen liittyvistä asioista kahden kesken muistihoitajan, kotisairaanhoitajan tai äitinne lääkärin kanssa. Joskus näistä asioista on vaikea puhua avoimesti muistisairautta potevan läsnä ollessa.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Milloin laitoshoitoon?

Isälläni (81 v.) on todettu Alzheimerin tauti muutama vuosi sitten, ja hänellä on lääkehoito ja säännöllinen seuranta. Hän asuu yhdessä äitini kanssa rivitalossa. Ajokortin hän menetti n. 2 vuotta sitten. He muuttivat rivitaloon kotitalostaan, jolloin joutuivat luopumaan suuresta osasta ”maatalon” työkaluista jne., joita isä silloin tällöin kaipaa, vaikka ne eivät minnekään mahtuisikaan, saati että niille olisi käyttöä.

Nyt on kuitenkin alkanut unet sekoittua todellisuuden kanssa, ja hän itsepintaisesti haluaa entisenä sähköasentajana mennä tarkistamaan asentamaansa lamppua ja paikalle jääneitä työkaluja. Hän ei enää ota uskoakseen sen olleen unta. Nukahtamistablettien jäljiltä sekaisuutta on herkemmin, ja hän on myös soittanut vanhoille tutuilleen aamulla varmistaakseen, ovatko nämä päässeet kotiin, kun unessa lähtivät pyöräilemään. Oikeiden vaatteiden pukeminen ei tahdo enää onnistua ilman seurantaa, vaan vaatekertoja saattaa mennä sekaisin. Myöskään roskien vienti ja roskalaatikon erottaminen paperinkeräyslaatikosta ei enää onnistu.

Äitini jaksaminen huolettaa, josko hän ei ajoissa kerro, ettei enää pärjää. Kysymys kuuluukin, koska on ”oikea” aika siirtyä laitoshoitoon em. kertomuksen perusteella, jos äiti ei ymmärrä ajoissa tunnustaa, ettei enää pärjää, ja ajaa itsensä loppuun? 

Isänne yleinen toimintakyky vaikuttaa kuvaamistanne ongelmista huolimatta vielä kohtalaiselta, mutta keskivaikeaa sairauden vaihetta ollaan lähestymässä. Käytösoireet (harhat, sekavuus, joustamattomuus) yhdessä läheisen uupumisen kanssa ovat riskitekijöitä laitoshoitoon joutumiselle. Kun teillä on nyt herännyt tällainen kysymys laitoshoitoon siirtymisen oikeasta ajankohdasta, pitää nopeasti järjestää ylimääräinen tilannearvio.

Isän tämänhetkinen muistisairauden ja toimintakyvyn taso pitää määrittää mielellään käytössä olevilla mittareilla (esim. MMSE, CDR-luokka, GDS-FAST, ADCS-ADL), koska kunnallisessa palvelujärjestelmässä palveluiden tarjoamista säädellään toimintakyvyn ja avun tarpeen mukaan. On mietittävä tukitoimia isälle (lääkityksen tarkistaminen sisältäen haitallisten lääkkeiden lopettamisen, mahdollinen muistilääkityksen tehostaminen, harhaisuutta vähentävän lääkityksen aloittaminen, kuntouttavat toiminnot liikunnan ja isänne sairautta vastaavalle tasolle rakennetut toiminnalliset harjoitteet, päiväkuntoutuskäynnit jossakin sopivassa yksikössä, intervallijaksot kuntouttavassa hoitoyksikössä) ja äidille (omaishoitajan kuntoutuskurssi KELA:n kustannuksella, vertaistuen saaminen paikallisen muistiyhdistyksen kautta, vapaapäivät varamiesjärjestelyn kautta, oman terveydentilan tarkastus ja mahdollisuus sen hoitamiseen, kotipalvelu).

Näitä asioita voisi pohtia esimerkiksi ryhmässä, johon kuuluu isän sairauden seurannasta vastaava lääkäri, muistihoitaja ja kunnan sosiaalipuolen edustaja. Uskon, että kuvauksenne perusteella vielä on paljon tehtävissä, jotta äiti jaksaa toimia omaishoitajana ja isä saa asua kotona.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer-lääkkeet ja painonnousu

Aiheuttaako lääkitys painonnousua? Äidilleni on tullut 10 kiloa lisää painoa puolessa vuodessa.

Alzheimerin tautiin käytettävät lääkkeet eivät tietääkseni aiheuta painonnousua. Painonnousun taustalla voi olla esimerkiksi passivoituminen ja liikunnan vähentyminen, ruokavalion muutos hiilihydraattipitoisemmaksi (ei enää laiteta itse kalaa, lihaa jne, vaan ostetaan esim. pasta- tai perunakiusauksia valmiina) tai vaikkapa masentuminen. Sinänsä painon noususta ei tarvitse olla kovin huolissaan, jos äitinne tuntuu voivan hyvin. Alzheimerin tautiin liittyy taudin edetessä yleensä laihtumista ja lihaskatoa, jotka vaikeuttavat liikkumista ja tasapainoa.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Nopeasti edennyt Alzheimer

Äidilläni, joka on 82-vuotias, todettiin viime vuoden (2009) marraskuussa Alzheimerin tauti. Nyt tauti on mennyt erittäin nopeasti eteenpäin, ja huolenani on tuo hänen todellinen muistinmenetys, koska hän ei enää edes halua poistua kotoaan. Hän pystyy kuitenkin syömään vielä itsenäisesti, ja hänellä käy kotihoitaja kolme kertaa viikossa. Hän on erittäin haluton ja masentunut, ja kärsii kovasti siitä, ettei muista mitä esim. tänään päivällä on tapahtunut. Hän hermostuu kovasti kaikista asioista, mm. jos menemme hänen luokseen ja ilmoitamme tulostamme. Hänelle tulee todella paha olla ja hän sanoo, että ”jalkoja heikottaa” jolloin hän ei pysty kävelemään.

Haluaisin tietää hieman mielipidettäsi, pitäisikö hänet hakea dementiapotilaiden hoitokotiin. Äitini asuu Hämeenlinnassa ja me asumme Vantaalla. Olen erittäin huolissani hänen tilanteestaan, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen hänen ainoa lapsensa, ja minun pitäisi tehdä todella kovia päätöksiä yksin. Hoidan tällä hetkellä hänen kaikki asiansa, mm. raha-asiat, laskut ym. Joka käynnillä pesen myös pyykit ja yritän pitää kodin kunnossa. Hän on todella yksin ja linnoittautuu vain asuntoonsa. Olen aika loppu, enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Kiitos vastauksestasi jo näin ennakkoon!

Jos tauti tuntuu etenevän kovin nopeasti, tarvitaan tiiviimpää seurantaa ja nopeita toimenpiteitä. Ottakaa yhteyttä siihen terveydenhuollon yksikköön, jossa diagnoosi on tehty. Lääkitystä pitäisi uudelleen arvioida. Kotipalvelun käyntejä lisäämällä saadaan myöskin mahdollisesti parempi kuva äitinne nykytilasta. Myös Kanta-Hämeen muistiyhdistykseltä voisi saada apua ja ideoita (neuvonta-aseman numero 040-5739213) tässä tilanteessa.

Minulle tulee mieleen kuvaustanne lukiessa, että äidillänne on Alzheimerin taudin lisänä masennus- ja ahdistuneisuushäiriötä. Alzheimer-potilaan masennus voi olla heikentämässä toimintakykyä entistä nopeammin. Masennukseen sopisivat monet käyttämistäsi ilmaisuista.

Äitinne tarvitsisi myöskin jonkinlaista kuntoutusta. Ulkoilu, muistiyhdistyksen päivätoiminta, yhdessä tehtävät pienet kotiaskareet voisivat tuoda äidillenne positiivisia kokemuksia siitä, että hän pystyy vielä tekemään jotakin. Kuntoutuksella voidaan tukea omatoimisuutta, liikuntakykyä ja se parantaa mielialaa sekä hidastaa taudin etenemistä. Dementiapotilaiden hoitokoti on vasta myöhemmin harkittava. Uskon, että seurannan tiivistämisellä, hoidon tehostamisella, yksilöllisen kuntoutussuunnitelman tekemisellä ja noudattamisella saadaan vielä äidillenne laadukasta aikaa kotona.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Pitkät hoitojonot

Appiukkoni on käynyt lukuisissa tutkimuksissa, ja hänellä on todettu Alzheimerin tauti. Hänelle ja anopilleni on kerrottu, että jonot ovat pitkät, eikä sen vuoksi ole voitu määrätä lääkkeitä.

Löytyykö sellaista yksityistä lääkäriä, joka voisi määrätä lääkkeet, koska se näyttää olevan julkiselle terveydenhuollolle liian monimutkainen asia? Appiukko asuu Kouvolassa, mutta hänet voidaan kuljettaa tarvittaessa muuallekin lääkäriin. 

Onpa valitettavaa, että Kouvolassa tilanne muistipotilaiden hoitojonossa on näin hankala. Kouvolasta ei ole pitkä matka Lahteen. Sieltä löytyy yksityisvastaanottoa pitäviä geriatreja ainakin Terveystalosta (Aleksanterinkatu 13, ajanvaraus puh. 030 633 9560). Jos appiukkonne on vielä työikäinen, suosittelen ajan varaamista neurologin vastaanotolta. Neurologille pääsee yksityisesti myös Kouvolassa (ainakin Terveystalossa).

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Vanhempien Alzheimerin taudin tilanne

Hei, Molemmilla vanhemmillani on Alzheimer, äiti 87 v. isä 89 v. (asuvat nykyään Kaunialan sairaalassa). Äidillä todettiin sairaus v. 2006, isällä vähän myöhemmin. Aluksi hoitelin heitä kotonaan, kaupassa käynti, ruuan laitto, seurustelu ym. Nykyään on huojentuneempi olo, kun ovat hyvässä hoidossa 24 h.

Kaikkea ei voi henkilökunnalta vaatia, mutta yleensä on äidillä pissat ja/tai kakat vaipassa, kun menen visiitille joka toinen tai kolmas päivä. Isä ei osaa auttaa. Äidin liikuntakyky on huvennut minimiin, ei oikein jaksa rollaattorillaan huoneestaan hissille, jolla pääsemme kerrosta alemmas kanttiiniin kahville ja rupattelemaan. Vielä 2007 vein äitiä vesijuoksuun ja keppi-kävelylle. Molemmat ”höppäniä”. Millä tasolla ovat? 

Taudin vaikeusasteen määrittelemiseksi tarvitaan mielellään päivittäiselämään liittyvän toimintakyvyn arviointi, MMSE-pistetulos ja sitten on tulos jostakin vaikeusasteen mittarista (esimerkiksi CDR, GDS-FAST). Äidin tauti on ilmeisesti edennyt jo vaikean dementian vaiheeseen, koska tulee sekä virtsan että ulosteen pidätysvaikeutta. Isän toimintakyvyn osalta kuvauksenne on niukka, enkä pysty sillä perusteella arvioimaan taudin vaikeusastetta.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer-potilaan haluttomuus lääkitykseen

Hyvä lääkäri! 78-vuotiaalla mummilla (anopillani) diagnosoitiin Alzheimerin tauti kesällä 2010 mm. kyselytestin ja aivokuvauksen perusteella. Missä vaiheessa sairaus mielestänne on? Hänellä on muistamattomuutta (osin tavallisetkin sanat, sakset, kynä tms. ovat kadoksissa) ja vainoharhaisuutta. Lääkkeitä hän ei parin tabletin jälkeen suostu syömään, koska ”lääkärit myrkyttävät hänet, ja ovat liittoutuneet kaikki keskenään. Heillä on tavoitteena tappaa kaikki vanhukset…”

Omituisia puheita, loukkaavia sanoja, käsittämätöntä suorasukaisuutta ja totuudentorvena olemista, sekä vainoharhaisuutta on ilmennyt jonkinasteisena jo vuosia. Vainoharhaisuutta lienee sekin, että kaksi vuotta sitten kuollut tytär on ”ilmestynyt hänelle keskellä päivää juttelemaan”.

Mummi on itsekin sitä mieltä, että muisti on heikentynyt. Hän on hakenut luontaistuotekaupasta valtavia määriä ”todella hyviä lääkkeitä”. Omasta mielestään hän ei sairasta Alzheimerin tautia. Hän on sitä mieltä, että ”Jeesus parantaa muistiongelmat”. Lääkäriin hän ei enää diagnoosin jälkeen ole mennyt, vaikka lääkäriaika hänelle annettiin. 87-vuotias aviomies on erittäin huolestunut, samoin poika (mieheni).

Onko mummi enää oikeustoimikelpoinen? Määrätäänkö 87-vuotias puoliso mahdollisesti viralliseksi holhoojaksi? Missä vaiheessa tarvitaan toinen henkilö holhoojaksi? Entä, jos mummia ei enää saada lääkäriin, miten holhooja silloin voidaan määritellä? 

Hei! Anoppinne tilanne kuulostaa haastavalta. Ymmärrän, ettei läheisillä ole helppoa. Vieressä elävälle puolisolle tilanne on varmasti erittäin raskas ja kuormittava, mutta tietysti muullekin lähipiirille. Mukana anopillanne on psykoottista oireilua eli todellisuudentaju on hämärtynyt. Osa on varmasti Alzheimerin taudin syytä, mutta herää kysymys, onko mukana ihan puhdasta harhaluuloisuushäiriötä tai muuta psykiatrista sairautta? Uskonnollista maailmaa en sinänsä pidä psykoottisena, mutta sairauteen sekoittuneena uskon asiatkin saattavat vääristyä pahasti.

Minun mielestäni anoppinne tarvitsisi vanhuspsykiatrin konsultaation. Psykoottisten oireiden hoitaminen voisi parantaa hoitomyöntyvyyttä siten, että Alzheimerin taudin kannalta tarvittavat välttämättömät lääkkeet saataisiin takaisin käyttöön. Alzheimerin taudin lääkkeiden myötä varmaan sitten päästäisiin vähentämään näitä psyykenlääkkeitä.

Kuulostaa siltä, että tässä mielentilassa anoppinne ei ole oikeustoimikelpoinen. Siihenkin asiaan voisi saada kannanoton vanhuspsykiatrilta. Edunvalvojaksi ei määrätä ketään, siihen tarvitaan asianomaisen suostumus. Jos anoppinne vastustaa edunvalvojan määräämistä, käräjäoikeus määrää yleensä ns. virkaedunvalvojan. Edunvalvonta-asiassa maistraatti voi käsittääkseni “määrätä” lääkärintutkimuksen.

Lääkärin kotikäynti on yksi vaihtoehto hoitaa asia. Tarvittaessa tahdonvastainen hoitokin tulee kyseeseen, jos tilanne ei muuten ratkea. Toivotaan, että saisitte asiaa eteenpäin ja tilannetta rauhoittumaan.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Magneettikuvaus vai silmäleikkaus?

Äidilläni on jonkinasteinen muistisairaus, ja hän on odottanut jo 5 kk pääsyä magneettikuvaukseen. Nyt kun olemme lähellä tätä aikaa, äidillä todettiin silmän mykiössä reikä, joka on leikattava pikimmiten (sokeutumisen vaara). Ja kuinka ollakaan, aika leikkaukseen osuu juuri magneettikuvauspäivään.

Olen todella huolissani äitini tilasta, koska hän on alkanut kuulla harhoja ja selvästi tarvitsisi lääkkeen estämään huonontumistaan. Mikä olisi tie, josta pääsisi tutkimuksiin ilman uutta puolen vuoden odotusta. Miten yksityisille pääsee, ja mitä magneettikuvaus maksaa? Menemmekö taas terveyskeskuslääkärin luo saamaan ei mitään apua?

Hei! Onpa harmillinen tilanne teillä. Ehkä ongelmaanne on jo tullut ratkaisu. Luulisi, että röntgenosastolta joustettaisiin tässä kohtaa siten, ettette joutuisi odottamaan uutta 5 kk aikaa kuvaukseen. Yksityissektorilla pään MRI-tutkimus maksaa KELA-korvauksen jälkeen noin 300–400 euroa. Yksityissektorilla tarvitsette erikoislääkärin lähetteen. Muistisairausepäilyssä soveltuvia erikoisaloja olisi geriatria ja neurologia. Näiden alojen lääkärit voivat tarvittaessa aloittaa jotakin lääkitystä harkintansa mukaan jo ennen magneettikuvausta.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Muistilääkityksen syömättä jääminen, Alzheimerin periytyminen

Hei, 70-vuotias äitini on sairastanut muistisairautta noin 4 vuotta. Tarkempaa diagnoosia en sairaudelle tiedä. Lääkitys hänellä on ollut kolmisen vuotta. Aluksi vain seurailtiin ja testailtiin, kun äitini itse valitti, että nyt on jotain pielessä. Tällä hetkellä lääkityksenä on jotain varsinaista muistisairauden etenemistä hidastavaa lääkettä, mielialalääkettä ja verenohennuslääkettä, joiden antamisen omaishoitajana toimiva 71-vuotias isäni on omatoimisesti (?) jättänyt antamatta jo ainakin kuukauden ajan. Tämä huolettaa minua, ja haluaisinkin tietää, voiko se aiheuttaa taudin nopeampaa etenemistä ja miten?

Tuntuu siltä, että äitini kunto on nopeasti mennyt huonommaksi. Hän ei osaa enää edes keittää kahvia, mikä oli hyvin tärkeää hänelle jokin aika sitten. Pissa tulee silloin tällöin housuun jo päivälläkin ja vaippoja on pakko käyttää, myöskään veljeäni hän ei enää tunnista. Itse en ole edes uskaltanut kysyä, muistaako hän kuka minä olen…

Toinen mieltäni painava asia on oma muistini ja mahdollinen taudin periytyminen. Stressitekijöitä elämässäni on huoli äitini ja isäni voinnista. Asiat alkavat osin selvitä, ja syyllinen on saanut potkut työpaikastaan. Minulla on kuitenkin ollut kokemuksia huonontuneesta muistista. Hukkaan jatkuvasti tavaroita, ja muutenkin tuntuu siltä, että elämä on välillä yhtä puuroa… Päänsärkyä ja outoa paineentunnetta otsalla, ohimoilla ja päälaella esiintyy. Aivan kuin joku olisi työntänyt villasukan aivojeni tilalle, jos tällainen ilmaisu sallitaan.

Työpaikkalääkäri laittoi minut oireitani valitellessa (myös huimaus ja pahoinvointi, varsinkin yöllinen kuuluivat oireisiin) fysioterapeutin pakeille, joka totesi kahdenlaista asentohuimausta, joihin sain hoito-ohjeita, jotka hieman helpottivatkin oireita. Lisäksi kävin psykologin tekemässä muistitestissä, jonka tuloksena oli, että kuulomuistini oli keskitason yläpuolella, muut ok, paitsi näkömuistini oli selvästi keskitasoa alempi. Tämä huolettaa minua erityisesti siksi, että olen aina ollut ”näkömuistaja”. Kokeisiin koulussakin vastasin siten, että näin ko. kohdan koulukirjasta aivan kuin silmieni edessä – kuin olisin valokuvannut sen aivoihini.

Nykyään tuntuu siltä, että juuri lukemani tekstikään ei painu päähäni, vaan joudun toistuvasti palaamaan sivulla taaksepäin, jotta muistaisin, mistä oli kysymys. Tämä vähän kärjistettynä. Eli huoleni on suuri.

Käteni ja jalkani ovat yleensä aina jääkylmät, voivatko verenkiertohäiriöt, stressi tms. aiheuttaa näitä muistin häiriöitä, tai voiko kyseessä olla vaikka aivokasvain ? Kuinka asiaa olisi vielä syytä tutkia (onko yleensä syytä), ja mitä kautta se pitäisi tehdä?

Liikun zumban merkeissä 2-3 kertaa viikossa, pyrin syömään kasviksia, kalaa, rypsiöljyä, tosin olen 20 kg ylipainoinen, ja levolle annan varmaan liian vähän aikaa. Sokeriarvoni, kolesterolini ja verenpaineeni ovat ok. Olisin kiitollinen vastauksesta.

Hei!

Äidilläsi on ilmeisesti sydämen rytmihäiriö, jonka takia verenohennuslääke olisi välttämätön. Rytmihäiriön takia aivoihin saattaa “lentää” sydämestä pieniä hyytymiä (ilman tuota verenohennuslääkettä) ja ne aiheuttavat pieniä aivoinfarkteja ja sitä kautta toimintakyky ja tilanne muutenkin saattaa muuttua nopeastikin huonommaksi. Rytmihäiriön takia muistisairaus on ilmeisesti ainakin osittain verisuoniperäinen.

Olettaen, että äidilläsi on verisuoniperäinen muistisairaus, sinun on tärkeää hoitaa verisuonisairauksien riskitekijät kuntoon. On hyvä, että syöt terveellisesti ja harrastat liikunta. On hienoa, että sokerit, kolesterolit ja verenpaineet ovat kunnossa. 20 kg ylipaino on valitettavasti kuitenkin huono asia. Ylipaino johtaa usein ns. hyperinsulinemiaan, eli jotta sokeritasapaino pysyy hallinnassa, haima joutuu tuottamaan normaalia enemmän insuliinia. Se taas joidenkin tutkimusten mukaan on myrkkyä aivoille. Kannustaisin kovasti panostamaan vielä painonpudotukseen. Jokin ryhmä tai seuranta on tarpeen, jotta onnistut. Lykkyä tykö!

Uskon, että kuvaamillasi rankoillakin stressitekijöillä on merkitystä muistiin. Mahdollisesti stressi vaikuttaa myöskin yöunesi laatuun. Päänsärky ja monet muutkin oireet kuvaavat stressiäsi. Ylikuormittuneet aivot eivät opi uusia asioita. Jos et pysty painamaan asioita mieleesi, et voi niitä muistaakaan. Uskon, että ennen mitään jatkotutkimuksia (pään kuvaus ym.) pitäisi panostaa rentoutumiseen ja stressinhallintaan. Mieti, mikä olisi sinun juttusi siihen? Intialainen päänhieronta, psykologin/psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa keskustelu, seurakunnan perheneuvola, akupunktio ja vyöhyketerapia ovat esimerkkejä mahdollisuuksista.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Miten suostutella läheinen hoitoon?

Ongelmana on saada äitini testeihin tai hoitoon. Olemme huomanneet, että hän ei muista mitä olemme puhuneet juuri 5 minuuttia sitten. Unohtelee tavaroita. Hänellä on ikää 57 vuotta, ja olemme huomanneet hänen muistissaan vikaa jo vuoden pari ajan. Olemme kertoneet hänelle, että juttelisi lääkärin kanssa asiasta, mutta tästä hän vain suuttuu ja sanoo: ”ei mua mikään vaivaa” ja ”mulla on vaan stressiä”.

Olisiko teillä jotain neuvoja tai pikku testiä jolla voisimme osoittaa, että kaikki ei ole ihan kunnossa? Ja näin saisimme hänet ymmärtämään, että menisi lääkäriin.

Nämä tilanteet ovat vaikeita. Mitään yleisohjetta ei minulla ole teille antaa. Internetistä löytyy karkeita testejä, mutta lievät taudit eivät tahdo löytyä näiden avulla. Äitinnekin kohdalla epäilen, että tarvitaan neuropsykologisia testejä diagnoosin varmistamiseksi. Oireet ovat kyllä sellaisia, että tutkimukset ovat ehdottomasti tarpeen.

Stressi voi ihan varmasti pahentaa oireita, mutta ei se välttämättä selitä tilannetta kokonaan. Onko hän työelämässä? Pitäisikö ottaa yhteys hänen lähimpiin työkavereihinsa tai esimieheen? Entä muut hyvät ystävät? Jos edellä mainitut ovat huomanneet jotakin, heitä voisi rohkaista ottamaan asia hienovaraisesti esille äitinne kanssa, jolloin tällainen ulkopuolinen kommentti voisi motivoida häntä jatkotutkimuksiin työterveyshuollon kautta. Tilanne on äärimmäisen herkkä ja haasteellinen.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Donepetsiilin annostelu

Olen töissä dementiakodissa, ja olemme puhuneet donepetsiilin annostusajankohdasta. Pharmacassa lukee, että sitä tulee antaa iltaisin, ennen nukkumanmenoa. Mutta vuosia sitten koulutuksissa sanottiin, että sitä annetaan aamuisin. Mikä ajankohta on oikea?

Hei! Pharmacassa on tosiaan edelleen tekstissä ohje annostella lääke iltaisin. Tuo ohje on vanhentunut, koska itse esimerkiksi ohjaan aina ottamaan donepetsiilin aamuisin siihen melko usein liittyvien univaikeuksien takia. Toiset pärjäävät ilta-annostelun kanssa hyvin, mutta toisten elämää saadaan helpotettua siirtämällä lääke aamuun.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Onko muistia ylläpitävä lääkitystä?

Tervehdys! Eläkeläinen kysyy: Onko muistia ylläpitäviä lääkkeitä olemassa? Me suomalaiset syömme jos millaisia luontaiskaupan tuotteita uskoen niiden voimaan. Eikö meille esim. 63 v. eläkeläisille voitaisi antaa kaiken varalta jo etukäteen jotain muistilääkettä, vaikka pieniä annoksia? Pysyisimme kauemmin omillamme, jolloin kaikki hyötyisivät: henkilö itse, läheiset ja yhteiskunta. Vai ovatko muistilääkkeet 20 vuottakin käytettynä terveydelle vaarallisempia kuin luontaiskauppojen tuotteet, joita moni syö kukkurakaupalla? Olisi niin mukavaa, jos tietäisi, että saa olla päästään virkkunen loppuun asti.

Hei! Luontaistuotteiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole pitävää näyttöä. Muistisairauslääkkeiden syöminen ei ehkäise sairauden puhkeamista nykyisen tiedon mukaan. Se tiedetään, että sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät ovat myös muistisairauksien (Alzheimerin tauti ja verisuoniperäinen dementia) riskitekijöitä.

Verisuonisairauksien riskitekijät pitää hoitaa hyvin jo keski-iässä. Lääkkeettömät hoitomuodot ovat kuitenkin avainasemassa muistisairauksien ennaltaehkäisemisessä. Aivojen käyttäminen, sosiaalinen kanssakäyminen, monipuolinen ja terveellinen ravitsemus, riittävä yöuni ja rentoutuminen, tupakan välttäminen, ylipainon vähentäminen, säännöllinen hengästyttävä liikunta, aivovammojen estäminen pään suojaamisella sekä alkoholin liikakäytön välttäminen ovat parempia asioita kuin kasa pillereitä.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Anopin varastamisharhaluulot

Hei. Mieheni äiti on 69-vuotias ja asuu yksin. Hänellä ei ole vielä todettu Alzheimeria, mutta hän on juuri menossa tutkimuksiin. Hänellä on toisesta korvasta heikentynyt kuulo aikoja sitten.

Lisäksi hänellä on niin sanotusti harhoja, että hänen kotonaan käy varkaita. Vaikka on asennettu hälytin ja turvalukko, niin hän uskoo silti, että siellä käydään.

Pitääkö tällaisessa tapauksessa myötäillä, että kai täällä sitten on käynyt joku? Vai yritetäänkö sen sijaan etsiä hänen kanssaan tavaraa, joka on hukassa (josta hän ei välttämättä pidä), vai yrittää saada hänen päähänsä, että siellä ei käy ketään? Jotenkin on ollut kyllä turhaan inttää hänelle vastaan. Lisäksi hänellä on aina ollut huono muisti.

Hei!
Alzheimerin taudissa on varsin tavallisesti varastamisharhaluuloja. Usein tavarat on itse laitettu hukkaan tai toisin sanoen liian varmaan paikkaan suojaan varkailta, että seuraavana päivänä ei enää itsekään muisteta, missä ne on ja sitten arvellaan varkaiden käyneen viemässä tavarat. Inttäminen ei näissä kohdin johda toivottuun tulokseen. Tärkeintä on nyt saada hänelle nopeasti oireita lievittävä lääkitys.

Lisäksi olisi hyvä järjestää hänelle jotakin virikkeellistä toimintaa. Liikunta, sosiaalinen kanssakäyminen, käden työt, muistelu, musiikin kuuntelu tai muu vastaava helpottaa siirtämään ajatukset varkaista tavalliseen elämään. Ja kyllähän ne tavaratkin sitten taas löytyvät.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Asuinpaikkansa unohtava äiti

Miten minun pitäisi suhtautua äitini muistihäiriöihin. Pitäisikö ne korjata vai myönnellä vain?

Äitini muutti viime syyskuussa palvelutaloon, jossa hän asuu yksin. Hänelle tulee ruoka ja hoitajat tuovat lääkkeet. Hän on kuitenkin kotiutunut sinne huonosti ja aina kun hänelle soittaa, hän sanoo olleensa siellä vaan pari yötä. Kysyy ihmetellen, mistä tiedän hänen olevan siellä ja kertoo aikovansa mennä viimeistään huomenna kotipaikalleen takaisin.

Mietin vaan, pitääkö hänelle yrittää selittää asian oikea laita, vaikka se aiheuttaa pahaa mieltä?

Hei!
Herää ensinnäkin kysymys, onko äitinne muistiongelmia tutkittu ja onko hän saanut muistisairausdiagnoosin? Jos ei ole, tutkimukset kannattaa tehdä mahdollisimman pian ja aloitella kohdennettua lääkehoitoa.

Jos on, voin kertoa, että tällaiset kotiin lähtemiset ovat hyvin tavallisia Alzheimer-potilailla. Vaikka olisi siinä omassa kodissa, voi silti tehdä mieli lähteä oikeaan kotiin. Se voi olla vaikkapa lapsuudenkoti. Toisaalta kodin osoitekin voi olla hukassa. Lähtöä kotiin vain tehdään.

Joka tapauksessa pitäisi miettiä, millä keinoilla voisi tehdä äitinne palvelutaloasunnosta enemmän hänen entisen kotinsa kaltaisen? Voisiko sinne vielä tuoda jotakin tuttuja esineitä, tauluja ja huonekaluja, jotka tekisivät hänen nykyisestä asunnostaan mahdollisimman kodikkaan ja turvallisen oloisen äitinne silmissä? Hänelle pitäisi saada myös virikkeellistä toimintaa, jolloin aika kuluisi mukavasti, hän tutustuisi mahdollisesti paremmin muihin asukkaisiin ja siten alkaisi kotiutua.

Muistierheiden korjaaminen ei maksa vaivaa, jos muistierheet eivät ole aiheuttamassa äidillenne suoranaista vaaraa tai haittaa.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin