Apua masennukseen

Isän suupielet ovat nykyisin aina alaspäin ja hän näyttää todella surulliselta. Ei puhu oikeastaan ollenkaan ja hänellä on usein tyhjä katse hänelle puhuttaessa. Isä ei muista minua, ei tunnista, vaikka esittelen itseni. Olen miettinyt, että onko isä masentunut? Hän on kokenut kovia lapsena ja olen miettinyt, josko häntä nämä asiat nyt vaivaavat. Viimeksi kun kysyin hänen ikäänsä, hän väitti olevansa 18-vuotias. Miten voin auttaa?

Dementiaan liittyy apatiaa, jota on vaikea erottaa masennuksesta. Vaikeassa dementian vaiheessa puhe voi olla varsin niukkaa ja läheisten tunnistaminen usein vaikeaa. Dementiapotilaan aktivoimiseksi pitää miettiä dementialääkityksen tehostamista (varsinaiset Alzheimer-lääkkeet), mielialalääkitystä ja myös virikkeellistä kuntouttavaa hoitoa. Kannattaa keskustella isäsi hoitavan lääkärin kanssa näistä havainnoista, jotka askarruttavat sinua. On mahdollista, että isälläsi on masennus dementian ohessa ja masennuslääkehoidosta on hyötyä.

Ystävällisin terveisin
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer-epäily

Mieheni on syntynyt 1943, perusterve, hyväkuntoinen, asumme Espoossa. Epäilen että hänellä on Alzheimer. Kaikki laskut maksamatta, paperit kaaoksessa, ei ole yhtään kiinnostunut kodista tai muusta, näkee kaiken negatiivisena, kiroilee koko ajan, ei vaihda vaatteita eikä juurikaan ole sosiaalista elämää enää.

Miten minun pitäisi toimia? Miten saisin hänelle hoitoa, koska häntä on muutenkin vaikea saada lääkäriin?

Kuvauksenne kertoo karusti, että jotakin tosiaan varmaan on hullusti. Miehenne toimintakyvyssä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kuvaus voi sopia Alzheimerin tautiin, mutta vaikeassa depressiossakin voi olla vastaavanlaisia havaintoja. Depressiopotilailla on yleensä sairaudentuntoa itsellään, Alzheimerin tautia sairastavilla ei välttämättä ole. Voitte siis miettiä, onko miehenne itse huolissaan tilanteestaan?

Muistioireitakin ilmeisesti on, vaikka ette niitä paljon kuvaakaan. Jos muistioireita on, ehdottaisin miehellenne lähtöä muistihoitajan vastaanotolle. Siellä voidaan tehdä mielialan kartoitusta ja alustavia muistitestejä. Kynnys lähteä hoitajan vastaanotolle voi olla matalampi kuin lääkärille lähtemisessä. Espoon terveyskeskuksessa on oma muistipoliklinikka. Heillä on siellä dementianeuvoja, jolle voisit soittaa (puh. (09) 8164 7405) ja saada lisäohjeita.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Miten toimia Alzheimer-potilaan kanssa?

Kysyisin, miten voi keskustella henkilön kanssa jolla on vaikea Alzheimer-tauti. Tarkoitan, miten pystyisin lukemaan ko. henkilöä sanattoman viestin osalta hänen ilmeitään ja käytöstään, oikeastaan koko olemusta? Sekä olisiko sinulla tiedossa mitään lähdettä/lähteitä, josta voisin lukea asiasta lisää? Kiitoksia etukäteen!

Vaikeassa vaiheessa olevan Alzheimer-potilaan kanssa keskustelu on vaikeaa. Hänen puheentuottamisensa muuttuu olemattomaksi ja ymmärtäminenkin vaikeutuu. Puheen on oltava hyvin yksinkertaista, esimerkiksi yksittäisiä sanoja tai lyhyitä lauseita kuten “Olet rakas” tai “Kaikki on hyvin”. Viestinnän on oltava ehkä mieluummin juuri ei-kielellistä. Henkilö, joka tahtoo välittää positiivista läsnäoloa vaikeasti dementoituneelle, voi halata, pitää kädestä, silittää ihoa, hieroa kevyesti, laulaa jne. En valitettavasti ole saanut käsiini yhtään asiasta kertovaa kirjaa. Voisit tiedustella asiaa esimerkiksi Muistiliitosta (s-posti toimisto@muistiliitto.fi).

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Testamentintekokelpoisuus

Voiko Alzheimerin tautia sairastava, joka saa MMSE- testistä tuloksen 17/30, tehdä testamentin?

Kysymykseen siitä, onko Alzheimer-potilaalla kyky pätevään tahdonmuodostukseen, ei pysty antamaan vastausta pelkän MMSE-testituloksen perusteella. Tärkeää olisi tietää potilaan muu toimintakyky, millaisia asioita hän pystyy vielä tekemään ja järjestämään itsenäisesti. Pitäisi myös kartoittaa, miten hän kykenee hahmottamaan omaisuuden arvoa, rahan ostovoimaa ja yleistä hintatasoa.

Testamentintekokelpoisuus arvioidaan testamentintekijän kuoleman jälkeen, jos joku nostaa ns. moitekanteen. Jos kukaan ei moiti testamenttia, jonka 17/30 pistettä MMSE-testistä saava on tehnyt, ei testamentin pätevyyttä kukaan “viran puolesta” ala selvittämään. Vaikea kysymys näissä muistisairaan testamenttiasioissa on se, onko testamentin tehnyttä henkilöä joku johdatellut, taivutellut tai pakottanut kirjaamaan tahtonsa tietyllä tavalla. Näistä syntyy helposti riitoja. Joskus testamentintekokelpoisuuden arviointi on vaikeaa, koska potilasasiakirjoissa ei ole riittävästi merkintöjä toimintakyvystä ja seurantatietoja siitä, miten ja millä tahdilla esimerkiksi MMSE-pisteet ovat heikentyneet.

Viisautta on tietysti etukäteen selvityttää näitä mainitsemiani seikkoja omaiseltaan, jolla on muistisairaus ja joka aikoo tehdä testamentin ja lisäksi ilmassa on merkkejä siitä, että testamentista todennäköisesti tullaan tekemään moitekanne. Muistisairaalle kannattaa myöskin pyytää edunvalvoja, jos on epäily, ettei muistisairaan omaisuuden hoito enää onnistu hänen oman etunsa kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Maistraattiin voi tehdä tällaisesta asiasta pyynnön ja he sitten pyytävät hoitavalta lääkäriltä lausunnon oikeustoimikelpoisuudesta ja käyvät myös itse haastattelemassa potilasta.

Edunvalvojan määrääminen ei silti tarkoita automaattisesti, ettei ko. henkilö voisi tehdä täysin pätevää testamenttia. Muistiliitolla on ollut ainakin jokin aika sitten vielä oma edunvalvonta-asiamies Anna Mäki-Petäjä-Leinonen. Hän on juristi, joka on perehtynyt väitöskirjatyössään mm. dementiapotilaiden oikeustoimikelpoisuuteen. Häneltä voitte varmaan tarvittaessa kysyä näistä asioista lisää. Voitte kysellä hänen yhteystietojaan Muistiliitosta.

Ystävällisin terveisin
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer-epäily

Hei! Vuonna 1933 syntyneellä äidilläni on alkanut olla muistiin ja käyttäytymiseen liittyviä muutoksia.

Tässä pari esimerkkiä: Äiti on aina ollut kova kortinpelaaja, mutta nyt hänellä on vaikeuksia muistaa vanhojen, paljon pelaamisensa pelien sääntöjä. Jos pelaamme tänään esim. Seiskaa, hän saattaa seuraavana päivänä jälleen pelatessamme kysellä pelin sääntöjä. Kun tyttäreni kertoo, että on huomenna menossa kuntosalille, äitini saattaa parin minuutin kuluttua kysyä, minne tyttäreni olikaan menossa koulun jälkeen. Äitini on hoitanut vanhemman sisarensa asioita, mutta nyt hän kyselee minulta apua yksinkertaisiinkin asioihin, kuten miten lehtitilaus keskeytetään, vaikka on tehnyt sen useita kertoja viime vuosien aikana.

Äiti on myös laihtunut huomattavasti, koska on vähentänyt sokerin ja rasvan syömistä diabeteksen pelossa. Minusta hän ei saa riittävästi ravintoa, vaikka syökin terveellisesti.

Onko kyseessä normaali tuon ikäisen ihmisen muistin heikkeneminen, vai olisiko tämä mahdollisesti alkava Alzheimerin tauti? Voisiko sillä olla vaikutusta, jos aivot eivät saa riittävästi oikeanlaista ravintoa?

Kuvaatte sellaisia muutoksia “nuoren ikääntyvän” ihmisen toimintakyvyssä, että tarvitaan nopeasti lisäselvityksiä. Tällaiset muutokset eivät missään tapauksessa kuulu normaaliin ikääntymiseen, vaan väistämättä herää ajatus muistisairaudesta. Normaalissa ikääntymisessä opitut taidot eivät katoa, vaikka ikääntyvä ei enää itse pystyisikään taitoa soveltamaan esim. kulumien takia. Normaalisti ikääntyvä pystyy kuitenkin sanallisesti kertomaan, miten tehtävä hoidetaan.

Laihtuminenkin voi olla merkki muistisairaudesta. Äitinne voi kertoa syövänsä niin ja niin paljon, sitä ja tätä, mutta todellisuudessa unohtaa syödä. Ravitsemus on tärkeä asia aivojen toiminnan kannalta. Tiettyjen B-vitamiinien puutos voi aiheuttaa muistisairautta muistuttavan tilan, joka kuitenkin korjautuu vitamiinilisien kanssa. B-vitamiinitasot määritetään yleensä muistilaboratoriokoepaketissa.

Ottakaa mahdollisimman pian äitinne kanssa huolenne puheeksi ja varatkaa aika paikalliselta muistihoitajalta, joka tekee muistitestejä ja ohjaa sitten paikallisen hoitopolun mukaan jatkotutkimuksia varten lääkärille.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Milloin tarvitaan edunvalvojaa?

Missä vaiheessa tautia esim. muistitestillä mitattuna on potilaalle hankittava edunvalvoja? Esim. jos muistipisteet ovat 16/30, onko potilas kyvykäs päättämään esimerkiksi naimisiin menosta, testamentin teosta tai muista tärkeistä päätöksistä? Esimerkiksi potilas ei edes muista, että hänellä on omia lapsia.

Omasta mielestään varmasti voivat osata vaikka mitä, mutta miten ovat tosiasiat? Voiko niitä tehtyjä asioita purkaa tai riitauttaa sairauden perusteella?

Tietojeni mukaan 1) testamentin tekeminen ja 2) avioliiton solmiminen ovat sellaisia henkilökohtaisia oikeustoimia, joita ei voi edes edunvalvoja estää. Edunvalvoja valvoo päämiehensä elämän aikaista taloudellista etua.

1) Testamentti on sellainen asiakirja, joka säätää asianomaisen henkilön omaisuuden jakamisesta hänen kuolemansa jälkeen. Muistisairaan testamentin tekijän oikeustoimikelpoisuudesta kannattaa pyytää hoitavan lääkärin arviota testamentin laatimishetkellä. Tässä yhteydessä voidaan puhua myös edunvalvonnasta ja sen tarpeellisuudesta.

Asian käsittely riitauttamistilanteessa on aina hyvin hankalaa, jos muistisairaan taloudellista päätöksentekokykyä ei ole missään vaiheessa arvioita, eikä potilasasiakirjoissa ole merkintöjä aiheeseen liittyen. Näistä asioista olen kirjoittanut aiemmin 18.3.2010 päivätyssä kysymyksessä otsikolla “Testamentintekokelpoisuus”.

2) Avioliiton vahvistajan (pappi/tuomari) pitäisi varmistua siitä, että avioliittoon menijä on ymmärtämässä tekemänsä oikeustoimen merkityksen.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Tukiryhmä läheisille

Hei! Olisin kysynyt, onko Helsingin alueella mitään omaisten ja läheisten tukiryhmää. Mieheni isän tila on huonontunut lyhyessä ajassa huomattavasti, ja emme oikein tiedä, missä mennään. Tauti on koko ajan edellä, ja meillä ei tietoa, miten olisi paras edetä, jotta saisimme jotain apua jostain ennen kun vaari laittaa itsensä ”köyden jatkeeksi” häntä itseään lainatakseni. Hän kokee, että muut ympärillä olevat yrittävät saada hänet sekaisin.

Helsingin Alzheimer-yhdistyksellä on ainakin muistisairaan omaisten iltapäivätapaamisia maanantaisin klo 13.30–15.30. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: p. 09 454 2750 tai toimisto@alzheimer-hki.com.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

« Takaisin 

Miten edetä hoitoavun hakemisessa?

Hei, 68-vuotias äitini on diagnosoitu Alzheimer-potilaaksi vuonna 2008, ja taudin oireet alkoivat dramaattisesti pahentua eläkkeelle siirtymisensä jälkeen v. 2007. Oireita oli jo aiemminkin, mutta me läheiset emme osanneet tulkita niitä tähän tautiin liittyviksi. Nyt kysymykseni kuuluu, mitä me lapset voisimme tehdä, kun näemme vierestä, miten äidin tila on huonontunut pelottavan nopeasti, ja äidistä huolehtiva 66-vuotias isämme alkaa olla todella loppuun väsynyt? Voidaanko kroonisesti sairaalta omaiselta todella edellyttää alleen laskevan, sekavan ja syömisongelmaisen puolison omaishoitajuutta? Eteläisessä Suomessa asuvat vanhempani eivät saa mitään kotihoidollista apua, ja isä on ollut yhteydessä dementiahoitoyksikköön, josta on herunut avuksi äidille yksi päivä viikossa hoitopaikka. Mutta se ei auta isän romahtamiseen, ja kohta joudumme toden teolla hakemaan sairaalapaikkaa kahdelle yhden sijaan.

Miten tulisi edetä saadaksemme äidin edes jonoon laitospaikkaan? Isä jaksaisi todennäköisesti paremmin, jos voisi hoitaa äitiä päivittäin oman jaksamisensa mukaan, ja pääsisi kotiin rauhassa nukkumaan ja lepäämään. Olemme keskustelleet asiasta paljon, ja isä olisi valmis siirtymään tähän ratkaisuun. Emme vain tiedä, mikä on se tapa, jolla asiaa lähdetään viemään eteenpäin. Äidin diagnoosi on geriatrin tekemä, ja romahdusta kunnossa on lääkityksestä huolimatta n. 30 % vuodessa. Tilanne on hyvin surullinen äidin osalta – mutta isä on entisellään, ja nyt on saatava helpotettua hänen taakkaansa tästä tilanteesta. Isä on itse kroonikko-epileptikko (lääkitystä vuodesta 1950) ja kärsii lääkkeiden aiheuttamista pahoista hermosäryistä jaloissa sekä pahasta huimauksesta. Mitä suosittelisit nyt etenemiseen, ja miten me lapset voisimme edistää asioita?

Hei! Tilanne kuulostaa vakavalta, ja nopeat toimenpiteet ovat tarpeen. Näen myöskin niin, että omaishoitajan oma terveys ei saa järkkyä tai kärsiä omaishoidon myötä. Jos näin uhkaa käydä, pitää miettiä muita ratkaisuja hoidon toteuttamiselle. Yleensä kotikunnan kotipalveluohjaaja on keskeinen henkilö kotiavun ja myöskin laitoshoidon tarpeen arvioinnissa.

Äitinne tämänhetkistä toimintakykyä pitäisi mitata objektiivisin mittarein, jotta kunnan palveluista voidaan tehdä arviota. Muistisairaan osalta tarvittaisiin ainakin MMSE-pisteet, CDR-luokka, GDS-FAST-luokka ja mielellään jokin päivittäistoimia arvioiva mittaritulos (esim. ADCS-ADL). Tuo ADCS-ADL löytyy esimerkiksi Terveyskirjastosta (https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/extra/nix/hoi50044g.pdf). Sen isänne voisi täyttää jo ennen kotipalveluohjaajan tapaamista. Nuo muut mittarit voidaan tehdä vaikkapa muistihoitajan vastaanotolla.

Todellakin kuulostaa siltä, että äitinne tarvitsisi taudin etenemisen takia ainakin säännöllistä, kuntouttavaa jaksohoitoa (ns. intervallijaksot). Tämän pitäisi tapahtua mielellään muistisairaiden hoitoon perehtyneessä yksikössä. Tuo yksi päivä viikossa ei enää riitä. Kotipalvelua pitäisi myöskin lisätä. Jos kunnasta ei saa sitä, pitää miettiä yksityisiä palveluntarjoajia. Kotitalousvähennyksen saavat myöskin lapset, kun he hankkivat yksityistä hoitopalvelua vanhemmilleen.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer morbus

Hei! 87-vuotias isäni on sairastanut Alzheimerin tautia jo useita vuosia. Hänen papereissaan lukee Alzheimer morbus. Mitä tuo morbus tarkoittaa?

Morbus on latinaa ja tarkoittaa tautia. Sanan jälkeen voidaan liittää taudin keksijän nimi tai muu määre. Esimerkiksi morbus Alzheimer = Alzheimerin tauti tai morbus Parkinson = Parkinsonin tauti. Toisaalta esimerkiksi morbus cardiovascularis on termi, jota käytetään kuvaamaan sepelvaltimotautia.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Tukea Alzheimer-potilaan läheiselle

Hei, sain juuri kuulla että äidilläni todettiin Alzheimerin tauti, ja hän on vasta 50-vuotias. Olen lukenut tästä jonkin verran, ja kuullut myös muilta kertomuksia, mutta haluaisin lisää tietoa sairaudesta ja siitä, miten pystyn tukemaan isääni ja siitä, että pysyn vahvana.

Hei! Haluan lämpimästi toivottaa sinulle voimia tässä tilanteessa, jossa äitisi on saanut tällaisen ikävän diagnoosin. Tietoa on saatavissa parhaiten Muistiliitolta (https://www.muistiliitto.fi) ja sen alueyhdistyksiltä, joista moni antaa myöskin läheisille tukea ja neuvontaa.

KELA järjestää harkinnanvaraisena kuntoutuksena alle 65-vuotiaille muistisairaille ja heidän läheisilleen 10 vrk:n mittaisia sopeutumisvalmennuskursseja perhemuotoisena. Näitä kursseja on Suomessa vain Päiväkummun kuntoutuskeskuksessa Karjalohjalla, Taukokankaan kuntoutuskeskuksessa Oulaisissa, Härmän kuntoutuskeskuksessa Ylihärmässä ja Länsi-Suomen Diakonialaitoksen kuntoutuskeskuksessa Porissa.

Itse olen mukana Porin kurssilla yhtenä työntekijänä. Seuraava kurssi meillä on heinäkuussa 2011. Nämä kurssit ovat olleet ainakin meillä todella tykättyjä ja juuri nämä nuoret sairastuneet läheisineen ovat kokeneet saavansa tietoa, vertaistukea, voimia ja iloa huolimatta ikävästä diagnoosista. Näille kursseille on jatkuva haku. Diagnoosin tehnyt neurologi tekee B-lausunnon pyynnöstänne ja te täytätte KELA:lle KU102 -kuntoutushakulomakkeen.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Sundowning

Hei! Mitä sundowning on suomeksi?

Sundowning-ilmiöllä tarkoitetaan yleensä muistisairaan neuropsykiatristen oireiden (esim. levottomuus, kiihtyneisyys, harhaisuus) pahentumista iltaa kohden, eli kun aurinko laskee. Hyvää lyhyttä suomennosta en siis pysty tarjoamaan.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimerin piirteet

Äitini sairastaa Alzheimerin tautia. Hän on 78-vuotias. Kysymykseni on, kuinka pitkään kyseisen sairauden kanssa elää, ja onko mitään sairautta mihinkä voi verratta. Voiko olla mahdollista, että tulee aivoverenvuotoja?

Alzheimerin tauti ei ole yksi ja ainoa sairaus, vaan siinä on erilaisia alamuotoja. Taudinkulku on varsin yksilöllinen. Se, miten tauti on tähän saakka edennyt, kertoo siitä, miten se tulee etenemään jatkossa. Alzheimerin tauti etenee ikääntyneillä yleensä varsin rauhallisesti ja hiipimällä. Jos tapahtuu jotakin äkillistä, taustalla on joku muu oheen tullut sairaus.

Aivoverenvuodot eivät sinällään kuulu Alzheimerin tautiin. Aivoverenvuotojen tärkein riskitekijä on korkea verenpaine. Eli hoitamaton verenpaine Alzheimerin tautia sairastavalla voi johtaa aivoverenvuotoon.

En oikein keksi mitään muuta sairautta, johon Alzheimerin tautia voisi verrata. Kyseessä on vähitellen keskushermostoa rappeuttava sairaus, johon liittyy vähittäinen toimintakyvyn heikentyminen. On arvioitu, että keskimääräinen taudin kesto diagnoosista alkaen on 12 vuotta. Nuoremmilla potilailla taudinkulku on usein rajumpi, vanhemmilla voi olla verkkaisempikin.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin