Alzheimer-potilaan haluttomuus lääkitykseen

Hyvä lääkäri! 78-vuotiaalla mummilla (anopillani) diagnosoitiin Alzheimerin tauti kesällä 2010 mm. kyselytestin ja aivokuvauksen perusteella. Missä vaiheessa sairaus mielestänne on? Hänellä on muistamattomuutta (osin tavallisetkin sanat, sakset, kynä tms. ovat kadoksissa) ja vainoharhaisuutta. Lääkkeitä hän ei parin tabletin jälkeen suostu syömään, koska ”lääkärit myrkyttävät hänet, ja ovat liittoutuneet kaikki keskenään. Heillä on tavoitteena tappaa kaikki vanhukset…”

Omituisia puheita, loukkaavia sanoja, käsittämätöntä suorasukaisuutta ja totuudentorvena olemista, sekä vainoharhaisuutta on ilmennyt jonkinasteisena jo vuosia. Vainoharhaisuutta lienee sekin, että kaksi vuotta sitten kuollut tytär on ”ilmestynyt hänelle keskellä päivää juttelemaan”.

Mummi on itsekin sitä mieltä, että muisti on heikentynyt. Hän on hakenut luontaistuotekaupasta valtavia määriä ”todella hyviä lääkkeitä”. Omasta mielestään hän ei sairasta Alzheimerin tautia. Hän on sitä mieltä, että ”Jeesus parantaa muistiongelmat”. Lääkäriin hän ei enää diagnoosin jälkeen ole mennyt, vaikka lääkäriaika hänelle annettiin. 87-vuotias aviomies on erittäin huolestunut, samoin poika (mieheni).

Onko mummi enää oikeustoimikelpoinen? Määrätäänkö 87-vuotias puoliso mahdollisesti viralliseksi holhoojaksi? Missä vaiheessa tarvitaan toinen henkilö holhoojaksi? Entä, jos mummia ei enää saada lääkäriin, miten holhooja silloin voidaan määritellä? 

Hei! Anoppinne tilanne kuulostaa haastavalta. Ymmärrän, ettei läheisillä ole helppoa. Vieressä elävälle puolisolle tilanne on varmasti erittäin raskas ja kuormittava, mutta tietysti muullekin lähipiirille. Mukana anopillanne on psykoottista oireilua eli todellisuudentaju on hämärtynyt. Osa on varmasti Alzheimerin taudin syytä, mutta herää kysymys, onko mukana ihan puhdasta harhaluuloisuushäiriötä tai muuta psykiatrista sairautta? Uskonnollista maailmaa en sinänsä pidä psykoottisena, mutta sairauteen sekoittuneena uskon asiatkin saattavat vääristyä pahasti.

Minun mielestäni anoppinne tarvitsisi vanhuspsykiatrin konsultaation. Psykoottisten oireiden hoitaminen voisi parantaa hoitomyöntyvyyttä siten, että Alzheimerin taudin kannalta tarvittavat välttämättömät lääkkeet saataisiin takaisin käyttöön. Alzheimerin taudin lääkkeiden myötä varmaan sitten päästäisiin vähentämään näitä psyykenlääkkeitä.

Kuulostaa siltä, että tässä mielentilassa anoppinne ei ole oikeustoimikelpoinen. Siihenkin asiaan voisi saada kannanoton vanhuspsykiatrilta. Edunvalvojaksi ei määrätä ketään, siihen tarvitaan asianomaisen suostumus. Jos anoppinne vastustaa edunvalvojan määräämistä, käräjäoikeus määrää yleensä ns. virkaedunvalvojan. Edunvalvonta-asiassa maistraatti voi käsittääkseni “määrätä” lääkärintutkimuksen.

Lääkärin kotikäynti on yksi vaihtoehto hoitaa asia. Tarvittaessa tahdonvastainen hoitokin tulee kyseeseen, jos tilanne ei muuten ratkea. Toivotaan, että saisitte asiaa eteenpäin ja tilannetta rauhoittumaan.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin