Alzheimer etenee neljässä vaiheessa
Alzheimerin taudille on tyypillistä sen vaiheittainen ja hitaasti etenevä luonne. Oireiden kesto ja niiden vaikeutuminen ovat hyvin yksilöllisiä. Useilla potilailla oireet ovat lieviä vuosienkin ajan.
”Alzheimerin taudin eteneminen on yksilöllistä.”
Alzheimerin tautia epäiltäessä herättyä potilaan tulisi hakeutua tutkimuksiin mahdollisimman nopeasti, jotta sairaus voidaan tunnistaa ja hoito aloittaa mahdollisimman aikaisin. Pienikin viive voi aiheuttaa merkittävän eron hoidon tehossa.
Taudin eteneminen jaetaan neljään eri vaiheeseen:
Varhainen Alzheimerin tauti
Lievä Alzheimerin tauti
Keskivaikea Alzheimerin tauti
Vaikea Alzheimerin tauti
Varhainen Alzheimerin tauti
Varhaisessa vaiheessa Alzheimerin taudin aiheuttamat oireet alkavat hitaasti näkyä sekä potilaalle että hänen läheisilleen. Sairautta epäiltäessä potilaan tulisikin hakeutua tutkimuksiin mahdollisimman nopeasti, jotta Alzheimerin tauti voidaan tunnistaa ja hoito aloittaa mahdollisimman aikaisin. Pienikin viive voi vähentää hoidon tehoa merkittävästi.
Kun Alzheimerin tauti on todettu, kannattaa alkujärkytyksen jälkeen asioita tarkastella käytännön läheisesti ja tulevasta turhia murehtimatta. Sairaus etenee jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisesti. Potilas voi varhaisessa vaiheessa asua kotonaan, jos saa päivittäisten tehtävien suorittamiseen säännöllistä tukea. Testamentti ja hoitotahto kannattaa kuitenkin tehdä valmiiksi, jotta päätökset on tehty ennen sairauden etenemistä.
Tyypillisimmät varhaiseen vaiheeseen liittyvät oireet koskevat muistin heikkenemistä. Uusien asioiden oppiminen kuten nimien muistaminen ja asiakokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutuvat. Unohtelu lisääntyy, jolloin esimerkiksi luetusta tekstistä jää mieleen vain osa. Varhaisessa vaiheessa suurin osa potilaista kuitenkin kieltää muistihäiriön.
Töissä ja arkiaskareissa sairaus saattaa ilmentyä hidastumisena ja epävarmuutena tutuissa tehtävissä. Tämän vuoksi potilaan uupumus lisääntyy ja potilas vähentää usein esimerkiksi vanhoja harrastuksia. Potilas saattaa lisäksi olla ahdistunut, masentunut ja ärtynyt.
Lievä Alzheimerin tauti
Aikaisemmin havaitut oireet pahentuvat jonkin verran lievässä vaiheessa ja alkavat haitata varhaisen päivittäistä toimintaa. Suurin osa potilaista myöntääkin kärsivänsä muistihäiriöistä, vaikka ei välttämättä tunne olevansa sairas. Lievän vaiheen aikana tapahtuvat muutokset ovat itsenäisen selviytymisen kannalta merkittäviä. Kotona asuminen onnistuu kuitenkin edelleen, jos siihen saadaan jatkuvaa apua. Fyysisesti potilas on hyvässä kunnossa, vaikka hän voikin laihtua monipuolisesta ravinnosta huolimatta.
Lievässä vaiheessa muistivaikeudet lisääntyvät, minkä vuoksi uusien asioiden mieleenpainaminen ja oppiminen heikentyvät merkittävästi. Potilas saattaa esimerkiksi käydä kaupassa useita kertoja, sillä osa tavaroista jää aina puuttumaan. Usein sosiaalisia tilanteita pyritään välttämään ja potilaasta saattaa tulla vetäytyvä.
Potilaan on yhä vaikeampi hahmottaa ympäristöään, minkä vuoksi hän eksyy helposti vieraassa ympäristössä. Ajantaju katoaa ja tapahtuminen keskinäinen aikajärjestys sekoittuu usein. Potilaalla saattaa myös ilmetä harhaluuloja.
Keskivaikea Alzheimerin tauti
Potilaan persoonallisuus ja sosiaaliset kyvyt säilyvät keskivaikeassakin vaiheessa melko hyvin. Hän ei kuitenkaan enää itse tunnista vaikeuksiaan selviytyä arjen haasteista. Arkiaskareet kuten pukeutuminen eivät välttämättä enää onnistu ilman apua, minkä vuoksi yksinasuva potilas voi joutua siirtymään kotoa laitoshoitoon.
Potilas eksyy usein tutuissakin paikoissa, sillä hänen on vaikea tunnistaa omaa kotia tai esimerkiksi tuttuja kasvoja. Kielellisten vaikeuksien lisääntyessä aktiivinen osallistuminen keskusteluun yleensä vähenee.
Menneisyys ja oman mielen sisällöt sekoittuvat voimakkaasti nykyhetkeen. Potilas saattaa kertoa asunnossa vierailevista kuolleista tai tuntemattomista henkilöistä. Yksin jääminen tuntuu pelottavalta ja potilas saattaakin sen vuoksi ripustautua läheisiinsä.
Vaikea Alzheimerin tauti
Vaikeassa vaiheessa potilas on ilman omaishoitajan apua laitostasoisen hoidon tarpeessa, sillä häntä joudutaan jatkuvasti auttamaan päivittäisissä toiminnoissa. Hänen muistinsa toimii satunnaisesti eikä hän useinkaan tunnista läheisiään. Potilaalla saattaa ilmetä myös fyysisiä oireita kuten suun seudun pakkoliikkeitä ja lihasnykimistä. Hänen kävelykykynsä sekä kyky syödä itse heikkenevät. Puheen ymmärtäminen ja puhuminen vaikeutuvat tai saattavat loppua kokonaan.