Asuinpaikkansa unohtava äiti

Miten minun pitäisi suhtautua äitini muistihäiriöihin. Pitäisikö ne korjata vai myönnellä vain?

Äitini muutti viime syyskuussa palvelutaloon, jossa hän asuu yksin. Hänelle tulee ruoka ja hoitajat tuovat lääkkeet. Hän on kuitenkin kotiutunut sinne huonosti ja aina kun hänelle soittaa, hän sanoo olleensa siellä vaan pari yötä. Kysyy ihmetellen, mistä tiedän hänen olevan siellä ja kertoo aikovansa mennä viimeistään huomenna kotipaikalleen takaisin.

Mietin vaan, pitääkö hänelle yrittää selittää asian oikea laita, vaikka se aiheuttaa pahaa mieltä?

Hei!
Herää ensinnäkin kysymys, onko äitinne muistiongelmia tutkittu ja onko hän saanut muistisairausdiagnoosin? Jos ei ole, tutkimukset kannattaa tehdä mahdollisimman pian ja aloitella kohdennettua lääkehoitoa.

Jos on, voin kertoa, että tällaiset kotiin lähtemiset ovat hyvin tavallisia Alzheimer-potilailla. Vaikka olisi siinä omassa kodissa, voi silti tehdä mieli lähteä oikeaan kotiin. Se voi olla vaikkapa lapsuudenkoti. Toisaalta kodin osoitekin voi olla hukassa. Lähtöä kotiin vain tehdään.

Joka tapauksessa pitäisi miettiä, millä keinoilla voisi tehdä äitinne palvelutaloasunnosta enemmän hänen entisen kotinsa kaltaisen? Voisiko sinne vielä tuoda jotakin tuttuja esineitä, tauluja ja huonekaluja, jotka tekisivät hänen nykyisestä asunnostaan mahdollisimman kodikkaan ja turvallisen oloisen äitinne silmissä? Hänelle pitäisi saada myös virikkeellistä toimintaa, jolloin aika kuluisi mukavasti, hän tutustuisi mahdollisesti paremmin muihin asukkaisiin ja siten alkaisi kotiutua.

Muistierheiden korjaaminen ei maksa vaivaa, jos muistierheet eivät ole aiheuttamassa äidillenne suoranaista vaaraa tai haittaa.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin