Vertaistukiryhmiä omaisille?

Haluaisin tietää onko meille omaisille olemassa joitakin vertaistukiryhmiä?

Valitettavasti näitä vertaistukiryhmiä on vain harvoilla paikkakunnilla. Tampereella, Joensuussa ja Hämeenlinnassa tällaiset ryhmät on nettitietojen mukaan pyörimässä. Muistiliiton (https://www.muistiliitto.fi) kotisivuilta löydät alueellisten muistiyhdistysten yhteystiedot. Muistiliitolla on myös maksuton tukipuhelin muistisairaiden läheisille (p. 0800 9 6000) päivittäin klo 17–21.

Heillä on myös nettikeskustelupalsta osoitteessa https://www.muistiliitto.fi/fin/keskustelu/. KELA järjestää ainakin alle 65-vuotiaille dementiapotilaille perhemuotoisia sopeutumisvalmennuskursseja, joille voi tulla potilaan lisäksi puoliso, lapsi tai muu tukihenkilö.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Missä vaiheessa asumispalveluihin kannattaa hakeutua?

64-vuotiaalla äidilläni on Alzheimerin tauti ja kotona selviäminen alkaa olla heikkoa. Kotihoidosta on jo jonkin aikaa käyty antamassa lääkkeet, sekä ruoka hänelle tuodaan kerran päivässä. Hänellä on pelkotiloja sekä harjoja. Hän on todella yksin ja polttaa vain tupakkaa. Hän ei pysty liikkumaan yksin ulkona, vaikka on fyysisesti hyvässä kunnossa.

Missä vaiheessa asumispalveluihin kannattaa hakeutua (kunnan puolelta ohjataan ilmeisesti vasta siinä vaiheessa, kun ymmärrystä ei ole enää lainkaan?) Nyt muiden ihmisten seurasta saattaisi saada vielä iloa. Miten yksityisiin asumispalveluihin hakeudutaan?

Kunnallisiin asumispalveluihin voi pääsääntöisesti päästä vasta sitten, kun kotikunnan tarjoamat maksimaaliset avopalvelut ovat käytössä, eikä niistä huolimatta voida enää katsoa kotihoitoa turvalliseksi. Yksityisiäkin hoitopaikkoja tietysti on, mutta ne maksavat paljon ilman kunnan maksusitoumusta. Hoitopaikkojen osalta täytyy sanoa vielä se, että vaikeammin dementoituneelle pitäisi saada paikka dementiayksiköstä. Joskus tällaisia potilaita joudutaan laittamaan esimerkiksi vanhainkotiin ja siellä tulee suuria vaikeuksia. On liikaa avointa tilaa, liikaa hälyä ja toimintaa ja liian vähän aikaa olla lähellä ja läsnä. Dementiayksiköissä nämä asiat ovat yleensä varsin toisin.

Kuntoutuslääkärinä asiaa miettiessäni tulee mieleeni, että äitisi tarvitsisi kipeästi dementiapotilaalle ja nimenomaan äitisi tämänhetkiselle kognitiiviselle tasolle sopivaa kuntoutusta. Kotitalousvähennyksen turvin voisi kotiin palkata ulkoiluttajan esimerkiksi parina kolmena päivänä tunniksi kerrallaan. Paikallisen tai lähimmän dementiayhdistyksen mahdollinen päivätoimintakeskus voisi olla paikka aktivoivalle, laaja-alaiselle ja dementian vaihetta ymmärtävälle kuntoutukselle, joka sisältäisi sosiaalista kanssakäymistä, muistia tukevaa ja ajantasaisuutta helpottavaa toimintaa, positiivisia onnistumisen kokemuksia, sopivasti lihasvoimaa ja tasapainoa kohentavaa liikuntaa, muistelua, syömistä yhdessä (jolloin ruoka yleensä maistuu paremmin kuin yksin kotona) ja aktiivista dementian tilan seurantaa. Voisiko ottaa silloin tällöin lääkintävoimistelijan kotiin? KELA:lta saa kotikuntoutukseen tukea lääkärin lähetteellä. Voisiko kotona käydä esimerkiksi seurakunnan diakoniatyöntekijä tai paikallisen työttömien yhdistyksen vapaaehtoinen? Yhdessä voisi lukea lehteä ja tarinoida, voisi pelata jotakin aivoja aktivoivia pelejä, jotka vielä äidiltäsi onnistuisivat. Voisi laulaa rakkaita lauluja tai kuunnella musiikkia. Tällaisilla kuntouttavilla toimilla voidaan helpottaa dementiaan liittyviä neuropsykiatrisia oireita, lisätä yleistä hyvinvointia ja jopa hidastaa taudin etenemistä.

Tietysti taudin edetessä pitää myös arvioida lääkitys uudestaan. Onko listalla toimintakykyä lamaavaa lääkitystä? Voisiko Alzheimer-lääkitystä vielä tehostaa? Olisiko tarve kokeilla vielä aktivoivaa mielialalääkettä? Pitäisikö harhojen ja pelkojen hoitoa tehostaa, jolloin äitisi voisi osallistua paremmin yhteisölliseen toimintaan?

Kuntoutuksesta ja lääkityksen arviosta voisitte puhua geriatrian erikoislääkärin kanssa, vaikka äiti ikänsä puolesta vielä olisikin neurologian puolella hoidettava. Toimintakyvyn merkittävät muutokset puoltavat kuitenkin geriatrisen kokonaistilanteen arviointia.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Voiko epilepsia aiheuttaa Alzheimeria

Veljeni on yksinasuva 55-vuotias poikamies, joka on sairastanut epilepsiaa lapsuudesta saakka. Lääkkeitä hän on syönyt vuosikymmeniä ja viikoittain ottaa alkoholia. Uuden oppiminen ja muistaminen on huomattavasti heikentynyt, esim. kännykän ja digi-kameran käyttö. Raha-asiansa hän sai sekaisin jo vuosia sitten, nyt hänellä on edunvalvoja. Millainen todennäköisyys hänellä on sairastua Alzheimerin tautiin?

Epilepsiaan voi liittyä vuosien varrella dementoitumista. Jotkut vanhanaikaiset epilepsialääkkeet voivat sinänsä olla muistin ja kognition kannalta epäedullisia. Alkoholin runsas käyttö voi myös olla tuhoamassa aivoja omalta osaltaan. Ei ole mahdotonta, että mukaan tulisi myös Alzheimerin tauti. Sen tutkiminen on todella haasteellista, koska kognitiivisten häiriöiden taustalla lienee ainakin kuvaamasi kaksi asiaa epilepsia (+lääkitys) ja alkoholin käyttö. Suosittelisin keskustelemaan näistä muistin ja oppimisen ongelmista hoitavan neurologin kanssa. Näillä tiedoilla on mahdotonta kertoa mitään tarkempaa todennäköisyyttä Alzheimerin taudille, mutta ehkä pitäisin sitä kuitenkin epätodennäköisenä.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Sopeutusvalmennuskurssit eläkeikäisille

Olen Kotkasta ja haluaisin tiedustella, onko päälle seitsemänkymppisellä mahdollisuutta päästä minkälaiselle sopeutus- ja valmennuskursseille? Olen juuri äskettäin saanut tiedon, että sairastan Alzheimer-tautia, ja kun mieliala hyppii laidasta laitaan.

Valitettavasti eläkeikäisille ei ole tarjolla yhteiskunnan tarjoamia sopeutusvalmennuskursseja. KELA järjestää alle 65-vuotiaille muistisairaille ja heidän läheisilleen perhekursseja. Parhaiten toimivat terveyskeskukset voivat järjestää muistihoitajiensa toimesta jonkinlaista sopeutumisvalmennusta. Muistiliiton alaosastot järjestävät vaihtelevasti sopeutumisvalmennuskursseja. Kotkan alaosasto ei tällaista kotisivujensa perusteella järjestä.

Kouvolassa on aloitettu 1.3. paikallisen yhdistyksen toimesta perhekurssi 1-2 vuoden sisällä muistisairausdiagnoosin saaneille ja heidän läheisilleen. Jos haluat ajella Kouvolaan saakka, voit varmaan vielä pyrkiä mukaan. Yhteystietoja oheisessa osoitteessa: https://kouvolanseudunmuisti.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=14&Itemid=4.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer-potilas ja ympäröivä lämpötila

Hei! Äitini (86v.) sairastaa Alzheimerin tautia. Diagnoosi saatiin muistaakseni kolme vuotta sitten. Äitini ei aluksi hyväksynyt asiaa ollenkaan, eikä hän koko aikana ole huolinut lääkitystä. Monenlaisia vaiheita on koettu; harhoja, pahantuulisuutta ym. Me lapset olemme saaneet kuulla yhtä ja toista!

Yksi asia on meitä askarruttanut pitemmän aikaa. Kuuluuko Alzheimerin tautiin se, että potilas ei tunne ympäröivää lämpötilaa? Äitimme asuu edelleen kotona ja pitää huoneet aivan liian lämpiminä. Ja vaikka huoneen lämpötila on vähintään 25 astetta, on hänellä kaiken maailman vaatteet päällä ja nukkuessa vielä monta peittoa… ja makuuhuoneen ovi tiukasti kiinni! Siitä seuraa sitten hapen puute ja huono olo. Mutta kun puhe ei mene perille, niin minkäs teet!

Olemme myös menettäneet uskomme muistitesteihin. Äiti sai viimeksi (taisi olla syksyllä) hyvät pisteet muistitestissä. Mutta me omaiset kyllä huomaamme, miten asia on! Kysytäänkö potilaalta esim. samoja kysymyksiä usein saman testin aikana?

”Keinot ja voimat vähissä” 

Alzheimerin tautiin liittyy pitkäaikainen tulehduksellinen tila aivoissa. Tutkija Klegeris kumppaneineen julkaisi Gerontology-lehdessä vuonna 2007 artikkelin, jossa he osoittivat Alzheimer-potilaiden ruumiinlämpötilan merkittävän nousun. Silloinhan huoneita pitäisi tuulettaa koko ajan. Tällaisesta viluisuudesta en ole saanut milloinkaan kuulla aikaisemmin. Onhan tietysti mahdollista, että Alzheimerin taudin ohessa on jokin aivojen lämmönsäätelystä vastaavan monimutkaisen hormonaalisen järjestelmän häiriö.

Muistitestit MMSE ja jopa CERAD ovat aika suppeita. Samoja kysymyksiä ei kysytä näissä testeissä kuin kerran. Niitä käytetään seulontaan ja seurantaan. Laajoilla neuropsykologisilla testeillä saataisiin tarkempia tuloksia, mutta niitä ei ole käytännössä mahdollista saada kuin harvoin. Muistisairauden diagnoosi perustuu paljon muihinkin asioihin kuin muistitesteihin. Omaisten havainnot ovat erittäin tärkeässä osassa.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer ja glutamaatti

Luin jostakin, että jokin Alzheimerin taudin hoitoon käytettävä lääke estäisi glutamaatin toimintaa aivoissa. Voiko glutamaatin ja sen tapaisten aromivahventeiden välttämisestä olla hyötyä Alzheimer-potilaalle?

Esititte erittäin mielenkiintoisen kysymyksen. On totta, että Alzheimerin taudin hoitoon käytetään memantiinia, joka vaikuttaa glutamaatti-nimistä välittäjäainetta käyttäviin hermoratoihin. Memantiini on glutamaatin vastavaikuttaja. Liiallinen glutamaatin määrä voi aiheuttaa jopa hermosolun kuoleman.

Sekä koti- että ulkomaisilla nettisivuilla natriumglutamaatin aivohaitoista puhutaan paljon. Ilmeisesti isot määrät natriumglutamaattia voivat aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä. Mitään tieteellistä näyttöä natriumglutamaatin välttämisen ja Alzheimerin taudin etenemisen väliltä ei ole. Itse ottaisin sen kannan, että natriumglutamaattia kannattaa Alzheimerin tautia sairastavien ja muidenkin välttää.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Apua päivärutiinien muuttamiseen

Olen hoitajana kokenut. Tätä tautia sairastava on niin vaikeaa saada pesulle vähän eri aikaan vaikka aamusta tai päivällä. On tottunut illalla käymään. Vai pitääkö illasta käyttää edelleen? Miten rytmiä muutetaan, olisiko sinulla hyvää vinkkiä?

Esität haasteellisen kysymyksen. Pesulla käymisen rytmi on kuitenkin ehkä helpommin muutettavissa kuin esimerkiksi unirytmi. Uskoisin, että pesutilanteen tekeminen miellyttäväksi ja rauhalliseksi sekä tietynlainen palkitseminen pesun jälkeen ovat avainasioita.

Ymmärrän, että pesujen järjestäminen illalla on henkilökunnan mitoitus huomioiden hankalampaa. Olen sitä mieltä, että iltapäivällä ja illalla ei ole muistisairaan elämässä niin isoa eroa, etteikö pesu onnistuisi iltapäivälläkin. Aamuihin voi liittyä aamuntorkkujen elämässä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja aamulla ei tätä henkilöä ehkä koskaan saada ongelmitta pesulle.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer ja D-vitamiini

Äitini todettiin sairastuneen Alzheimerin tautiin vuonna 2004 ns. poissulkevan diagnoosin perusteella. Ymmärtääkseni termi tarkoitti sitä, että kaikki muut muistisairaudet pystyttiin sulkemaan pois laskuista, vaikka magneettikuvissa ei vielä näkynyt Alzheimerin taudin merkkejä. Äiti oli tuolloin 58-vuotias ja nykynormien mukaan täydellisen terveet elämäntavat omaava henkilö. Kuvausta ei ole uusittu tämän jälkeen.

Äidin sairastumisen myötä olen viimevuosina kiinnostunut ravinnon ja erityisesti vitamiinien imeytymisen merkityksestä terveyteen. Olen seurannut kiinnostuksella kirjoittelua erityisesti D-vitamiinin osalta, koska sillä näyttäisi tutkimusten valossa olevan yhteyksiä muistisairauksiin.

Uteliaisuuttani kävin itse noin vuosi sitten verikokeen avulla tehtävässä vitamiinitutkimuksissa. D-vitamiinin osalta mittaustulos oli kohdallani alle 10 yksikköä (kv. suositus 75–120). Vitamiinitutkimuksia vuosia tehnyt lääkäri totesi, ettei ole uransa aikana nähnyt yhtä alhaista tulosta.

Olen sittemmin pohtinut, voisiko äitini muistisairauden syy olla D-vitamiinin pitkään jatkunut puutos. Minut tutkinut lääkäri on suositellut äitini tutkimista. Olisiko mielestänne syytä tehdä tutkimus ja/tai yrittää saada hänet vielä magneettikuvauksiin taudinkuvan vahvistamiseksi?

Äitini tila on kovasti heikentynyt kuluvana vuonna. Pukeutuminen ja riisuutuminen kiukuttavat, hän ei enää muista käydä wc:ssä, syö niukahkosti ja saattaa mm. kieltäytyä menemästä nukkumaan.

Tietäen, että Alzheimerin taudissa menetetty muisti ei enää palaudu, toivoisinkin saavani vastauksen seuraavaan kysymykseen. Voisiko mitenkään olla mahdollista, että äitini muisti voisi edes osittain parantua oikealla hoidolla, jos sen heikkenemisen syy ei olisikaan Alzheimer vaan vitamiinipuutos?

Alzheimerin tauti on edelleen tänä päivänä ns. poissulkudiagnoosi. Aivan varmaa yksittäistä koetta taudin osoittamiseksi ei ole. Pään magneettitutkimuksessa havaittavat muutokset lähinnä tukevat diagnoosia, mutta eivät yksiselitteisesti tarkoita Alzheimerin tautia. Äitinne sairaus on ollut vuonna 2004 ilmeisen lievä, ja magneettitutkimuksessa ei siten ollut Alzheimerin taudin diagnoosia tukevia muutoksia. Nyt niitä todennäköisesti olisi havaittavissa, kun toimintakykykin on selvästi alkanut heikentyä. En näe tilannekuvauksenne perusteella mitään syytä lähteä uudelleen pään magneettikuvaukseen.

D-vitamiini on todella tärkeä vitamiini elimistölle. Uusien tutkimustulosten mukaan se voisi olla jopa vaikuttamassa muistiin, tiedon prosessointiin ja mielialaan. Äidin seerumin D-vitamiinipitoisuuden määrityksen voisi tehdä, jos tämä asia askarruttaa. Toisaalta joka tapauksessa, on sitten D-vitamiinipitoisuus mitä tahansa, voisi aloittaa D-vitamiinilisän käytön. Tarvittaessa sen voisi antaa tippoina, jos tablettien nauttiminen on vastenmielistä. 20 mikrogrammaa päivässä on aivan turvallista antaa ympäri vuoden. Aluksi voi antaa vaikkapa 50 mikrogrammaa päivässä parin viikon ajan. En valitettavasti kuitenkaan usko, että D-vitamiinin puutos voisi selittää näin merkittävää muistin ja toimintakyvyn heikentymistä. Siten en usko, että tilanne korjautuu D-vitamiinilla. Jonkin verran se voi piristää ja parantaa yleisvointia.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Elämänmuutoksen ja tupakoinnin vaikutus muistiin

Hei! Äitini alkaa ikääntyä, hän on kohta 79-vuotias. Hän on hyvin omatoiminen ja aktiivinen, kohtuullisen hyväkuntoinen ja pitkään leskenä ollut 4 lapsen äiti ja 13 lapsenlapsen isoäiti. Ensimmäiset ikääntymisen merkit havaitsin reilu vuosi sitten kun hän joutui putkiremontin takia pois asunnostaan. Hänen elämänsä hidastui silmissä, kokemus oli ihmeen rankka. Tämän jälkeen elämä ei ole palannut ”raiteilleen”. Nyt äitini ei muista helposti arkipäiväisiä nimiä ja sekoittaa paikkoja puheissaan, erityisesti ollessaan väsynyt (äitini harrastaa paljon, ja harrastepäivän ilta on vaikea).

Pitäisikö häntä ohjata geriatrille joka miettisi muistin toimintaa hänen kanssaan? Entä miten tupakointi vaikuttaa muistiin: äitini tupakoi, vaikka siitä olemme keskustelleet moneen otteeseen. Olen yrittänyt suositella lääkehoidolla tupakoinnin lopettamista, mutta hän ei ole siihen motivoitunut. ”Joku pahe on ihmisellä oltava”. Mitä mieltä olet?

T. ”Tyttären havainnot”

Hei! Monet pitkään tupakoineet kokevat sairastuvansa, jos lopettavat tupakoinnin. Tupakointi ei varmaan ole hyväksi aivoille ja aivoverisuonille, mutta toisaalta sen lopettaminen tuskin kuitenkaan korjaa yksin näitä muutoksia, joita olette havainneet ikääntyvän äitinne toiminnassa. Mahdollisesti taustalla on tupakoinninkin takia verisuoniperäistä aivojen rappeumaa, mutta voi olla muutakin. Siksi ehdottomasti ja lämpimästi suosittelen muistiselvitysten käynnistämistä.

Paikallisen muistihoitajan tekemä muistiselvitys mielialakartoituksineen ja toimintakykyarviointeineen auttaa geriatria nopeammin eteenpäin diagnoosin tekemisessä. Lähtekää siitä liikkeelle. Hän ohjaa myöskin sitten alueellisen tilanteen pohjalta parhaalle hoitopolulle.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Apuvälineitä kotona selviytymiseen

Hei. Isäni 63 v. asuu vielä yksin, mutta sairastaa Alzheimeria. Hänelle ollaan hankimassa apuvälineitä kotona selviytymiseen. Mutta onko olemassa sellaisia kulunvalvontakelloja, ja mistä niitä voisi kysyä ja hankkia? Eli jos isä yöllä lähtee hiippailemaan, kun hänellä tahtovat illat ja aamut mennä sekaisin. Kiitos vastauksestasi.

Meillä välimatkaa on 500 km, mutta onneksi isä pystyy vielä mesessä kirjoittamaan.

Seinäjoella on muistisairaiden turvalliseen kotona asumiseen tarkoitetun teknologian kehittämiseen erikoistunut organisaatio EPTEK, jonka toiminnanjohtajana toimii Sami Perälä. Heillä on tarjolla palvelu, jossa he tarjoavat hoitolaitoksille, mutta myös yksittäisille omaishoitajille omaa hyvää tietämystään, kun suunnitellaan turvallista asumista dementoituneille. Löydät yhteystiedot seuraavasta linkistä: https://www.eptek.fi/index.php?sivu=palvelut.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Yksin asuvan Alzheimer-potilaan pärjääminen

Hei! Appiukkoni sairastaa Alzheimerin tautia. Hän asuu yksin omakotitalossa maalla. Ja se mikä minua askarruttaa on se, kauanko hän voi asua niin? Näin hänet kesällä viimeksi, ja hänellä oli jonkin verran mielikuvitusjuttuja, mihin hän itse uskoi. Mutta nyt jouluna hän oli meillä kylässä 4 vrk, ja siinä huomasi jo asioita paljon. Minusta tauti oli kesästä aika paljon edennyt.

Jutut olivat suuremmaksi osaksi lapsuudestaan ja samat asiat pyöri koko ajan päällä. Koko ajan omat tavarat olivat hukassa ja selviytyminen meidän kodissa oli jo sellaista, että ei osannut yläkertaan, vaikka meidän koti on hänelle tuttu noin 20 vuoden vierailujen jälkeen. Huone, jossa hän oli majoitettuna, oli myöskin hukassa. Pukeminen oli myöskin pikkusen hankalaa, ja hän teki asioita, mistä puhuimme, että ei tekisi. Ruokailu onnistui suhteellisen hyvin. Ulkolenkillä poikansa (mieheni) kanssa koki epävarmaksi, luuli jo 100m:n jälkeen että eksyvät, vaikka paikka on tuttu jo sekin 20 vuoden ajalta.

Meille tultaessa mietin, että huolehtiiko hän hygieniastaan, koska hiukset olivat kovasti rasvaiset ja meillä hän ei käynyt pesulla kuin kerran, ja ei pessyt hampaitaan.

Häntä omassa kotona melkein päivittäin käy katsomassa oma veljensä ja siskonsa silloin tällöin. Me asumme kaukana hänestä. Sairaanhoitajat käyvät 1-2 kertaa viikossa mittaamassa hänen omien sanojen mukaan verenpainetta ja ottavatko verikokeita? Hänellä on kaksi poikaa (mieheni ja toinen poika), joilla molemmilla paljon etäisyyttä. Emme paljon näe häntä vuodessa, ja emme paljoa tiedä hänen toiminnoistaan.

Eli kysymys kuuluu, voiko hän vielä asua tuollaisessa muodossa, yksin omakotitalossa?

Muistisairaan toimintakyky on aina huonompi vieraassa ympäristössä. Vaikka talonne ja sen ympäristö on “tuttu” 20 vuoden ajalta, se on silti appiukollesi vieras omaan kotiin verrattuna. Kuvaamasi oireet ovat kuitenkin sellaisia, että herää ajatus taudin edistymisestä jo keskivaikeaan vaiheeseen. Usein silloin tarvitaan jo jonkinlaista tukipalvelua turvallisen kotona selviytymisen tueksi.

Hyvä, kun sairaanhoitajat käyvät. Hyvä, kun appiukkosi sisarukset käyvät ajoittain. Silti ehdottaisin, että näiden esitietojen kanssa ottaisit yhteyttä appiukkosi kotipaikkakunnan kotipalveluohjaajaan ja pyytäisit arviointikäyntiä appiukkosi kotiin. Mahdollisesti ainakin kylvetys- ja ateriapalvelu olisi tarpeen. Samalla olisi hyvä myöskin tehdä tarkempaa palvelu- ja kuntoutussuunnitelmaa.

Appiukon sairauden hidastamiseksi suosittelen aktivoivaa päivätoimintaa, ruokavalion tarkentamista sekä mahdollisia proteiini- ja vitamiinilisiä (ainakin D-vitamiini), ohjattua säännöllistä ulkoilua ja säännöllistä lääkärin seurantaa lääkityksen ajan tasalla pitämiseksi.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Saako sairastuneen sepittämiä juttuja oikaista?

Äitini puhuu omiaan ja keksii asioita omasta päästään. Hänellä todettiin Alzheimer noin vuosi sitten. Kysynkin, kannattaako hänen juttujaan oikaista, kun esimerkiksi hän sanoo, että siskoni on kuollut, vaikka niin ei ole.

Olen hoitanut omaishoitajana kahta lastamme 20 vuoden ajan, enkä pysty hoitamaan äitiäni. Asun toisella paikkakunnallakin. Sairastuin omaishoitajana paniikkihäiriöön jatkuvan paineen alla, kun lapsemme olivat hyvin sairaita.

Uskon, että äitimme saa hyvän hoidon laitoksessa. Nyt hän on sairaalassa ja hoitoa suunnitellaan. Siis kysyn, tarvitseeko sairaan sepittämiä juttuja oikoa?

Hei! Alzheimer-potilaan kanssa ei kannata ruveta kinastelemaan. Tiettyyn mittaan saakka voi yrittää tukea hänen ajan tasalla pysymistään. Siskosi kuvan voisi ottaa esille ja kertoa siskon voivan hyvin. Pinttyneet asiat ovat usein kuitenkin hyvin syvällä ja jossain vaiheessa vaan sitten kannattaa ottaa se linja, että ohitetaan nämä jutut mahdollisimman pian ja siirrytään muihin keskustelun aiheisiin.

Toivottavasti äitisi saa vielä asua kotona tukipalveluiden turvin. Jos se ei ole mahdollista, toivotaan hänelle mahdollisimman mukavaa tuettua asumista muualla. Voimia sinulle!

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Alzheimer ja muuttaminen uuteen asuntoon

Hei, Äitini ja isäni täyttävät tänä vuonna 85 vuotta. He asuvat tällä hetkellä omakotitalossa. Äitini on hyväkuntoinen ja hoitaa asiat. Isän ajan ja paikan taju heittelevät välillä pahastikin. Dementiaa tai Alzheimerin tautia ei ole toistaiseksi diagnosoitu, mutta lääkärille hänellä on aika jo varattuna.

Äitini haluaisi muuttaa uuteen rivitaloasuntoon. Keskustelua ja mietintää aiheuttaa se, miten muutto mahdollisesti vaikuttaa isän tilaan eli olisiko viisainta asua edelleen samassa paikassa vai muuttaa uuteen. Onko tämäntyyppisten muutosten vaikutusta muistitaudin etenemiseen tutkittu, ja millaisia tuloksia/kokemuksia tästä on? 

Hei! Esitätte vaikean kysymyksen, johon ei ole olemassa helppoa vastausta. Muistisairaus voi tulla esille isojen elämänmuutosten myötä, mutta eivät ne tietojeni mukaan kuitenkaan vaikuta taudin etenemiseen.

Voi olla, että ympäristön vaihdokseen liittyy aluksi sopeutumisvaiheen hankaluuksia, mutta ne ovat toivottavasti vain ohimeneviä.  Varhaisemmassa taudin vaiheessa voi vielä tottua uuteen ympäristöön. Tutut huonekalut ovat tärkeitä. Myös se on erittäin tärkeää, että vanhempanne muuttavat yhdessä. Tämä auttaa sopeutumaan muutokseen.

Asiaa pitää punnita kokonaisvaltaisesti. Muistisairaalle parasta olisi mahdollisimman vähän muutoksia sisältävä elämä, mutta omaishoitajan jaksamiselle siirtyminen pienempään ja helpompihoitoiseen asuntoon mahdollisesti lähemmäs palveluita voi olla erittäin merkittävää. Kotiin saatavia tukipalveluitakin kannattaa kartoittaa ennen muuttoa.

Tärkeintä on nyt saada isällenne diagnoosi ja oikea lääkitys. Sen jälkeen voi sitten miettiä tällaisen ison muutoksen mahdollisuutta.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin 

Mikä viriketoiminta olisi hyväksi Alzheimer-potilaalle?

Hei! Olen toisen vuoden lähihoitaja opiskelija ja haluaisin kysyä millaista viriketoimintaa Alzheimer-potilaille voisi järjestää? Oma ukkini sairastaa myös Alzheimeria, joten tieto on hyödyllinen arkielämän ja koulun kannalta.

Hei! Muistiliitolla on päivätoimintakeskuksia ympäri Suomea. Voisit kysyä mahdollisuutta päästä tutustumaan heidän toimintaansa. Siellä on harjaannuttu muistisairaiden viriketoiminnan järjestämiseen. Tärkeintä on mielestäni se, että viriketoimintaa tarjotaan taudin asteen mukaisesti sopivalla tasolla. Vaikeassa vaiheessa viriketoiminta voi olla valokuvien katselua, musiikin kuuntelua tai yksinkertaista liikuntaa. Lievässä taudin vaiheessa voidaan tehdä oikeastaan melkein mitä vain: askartelua, kulttuuririentoja, muistelua, muistipelejä, leipomista, retkiä jne.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin