Missä vaiheessa asumispalveluihin kannattaa hakeutua?

64-vuotiaalla äidilläni on Alzheimerin tauti ja kotona selviäminen alkaa olla heikkoa. Kotihoidosta on jo jonkin aikaa käyty antamassa lääkkeet, sekä ruoka hänelle tuodaan kerran päivässä. Hänellä on pelkotiloja sekä harjoja. Hän on todella yksin ja polttaa vain tupakkaa. Hän ei pysty liikkumaan yksin ulkona, vaikka on fyysisesti hyvässä kunnossa.

Missä vaiheessa asumispalveluihin kannattaa hakeutua (kunnan puolelta ohjataan ilmeisesti vasta siinä vaiheessa, kun ymmärrystä ei ole enää lainkaan?) Nyt muiden ihmisten seurasta saattaisi saada vielä iloa. Miten yksityisiin asumispalveluihin hakeudutaan?

Kunnallisiin asumispalveluihin voi pääsääntöisesti päästä vasta sitten, kun kotikunnan tarjoamat maksimaaliset avopalvelut ovat käytössä, eikä niistä huolimatta voida enää katsoa kotihoitoa turvalliseksi. Yksityisiäkin hoitopaikkoja tietysti on, mutta ne maksavat paljon ilman kunnan maksusitoumusta. Hoitopaikkojen osalta täytyy sanoa vielä se, että vaikeammin dementoituneelle pitäisi saada paikka dementiayksiköstä. Joskus tällaisia potilaita joudutaan laittamaan esimerkiksi vanhainkotiin ja siellä tulee suuria vaikeuksia. On liikaa avointa tilaa, liikaa hälyä ja toimintaa ja liian vähän aikaa olla lähellä ja läsnä. Dementiayksiköissä nämä asiat ovat yleensä varsin toisin.

Kuntoutuslääkärinä asiaa miettiessäni tulee mieleeni, että äitisi tarvitsisi kipeästi dementiapotilaalle ja nimenomaan äitisi tämänhetkiselle kognitiiviselle tasolle sopivaa kuntoutusta. Kotitalousvähennyksen turvin voisi kotiin palkata ulkoiluttajan esimerkiksi parina kolmena päivänä tunniksi kerrallaan. Paikallisen tai lähimmän dementiayhdistyksen mahdollinen päivätoimintakeskus voisi olla paikka aktivoivalle, laaja-alaiselle ja dementian vaihetta ymmärtävälle kuntoutukselle, joka sisältäisi sosiaalista kanssakäymistä, muistia tukevaa ja ajantasaisuutta helpottavaa toimintaa, positiivisia onnistumisen kokemuksia, sopivasti lihasvoimaa ja tasapainoa kohentavaa liikuntaa, muistelua, syömistä yhdessä (jolloin ruoka yleensä maistuu paremmin kuin yksin kotona) ja aktiivista dementian tilan seurantaa. Voisiko ottaa silloin tällöin lääkintävoimistelijan kotiin? KELA:lta saa kotikuntoutukseen tukea lääkärin lähetteellä. Voisiko kotona käydä esimerkiksi seurakunnan diakoniatyöntekijä tai paikallisen työttömien yhdistyksen vapaaehtoinen? Yhdessä voisi lukea lehteä ja tarinoida, voisi pelata jotakin aivoja aktivoivia pelejä, jotka vielä äidiltäsi onnistuisivat. Voisi laulaa rakkaita lauluja tai kuunnella musiikkia. Tällaisilla kuntouttavilla toimilla voidaan helpottaa dementiaan liittyviä neuropsykiatrisia oireita, lisätä yleistä hyvinvointia ja jopa hidastaa taudin etenemistä.

Tietysti taudin edetessä pitää myös arvioida lääkitys uudestaan. Onko listalla toimintakykyä lamaavaa lääkitystä? Voisiko Alzheimer-lääkitystä vielä tehostaa? Olisiko tarve kokeilla vielä aktivoivaa mielialalääkettä? Pitäisikö harhojen ja pelkojen hoitoa tehostaa, jolloin äitisi voisi osallistua paremmin yhteisölliseen toimintaan?

Kuntoutuksesta ja lääkityksen arviosta voisitte puhua geriatrian erikoislääkärin kanssa, vaikka äiti ikänsä puolesta vielä olisikin neurologian puolella hoidettava. Toimintakyvyn merkittävät muutokset puoltavat kuitenkin geriatrisen kokonaistilanteen arviointia.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin