Miten edetä hoitoavun hakemisessa?

Hei, 68-vuotias äitini on diagnosoitu Alzheimer-potilaaksi vuonna 2008, ja taudin oireet alkoivat dramaattisesti pahentua eläkkeelle siirtymisensä jälkeen v. 2007. Oireita oli jo aiemminkin, mutta me läheiset emme osanneet tulkita niitä tähän tautiin liittyviksi. Nyt kysymykseni kuuluu, mitä me lapset voisimme tehdä, kun näemme vierestä, miten äidin tila on huonontunut pelottavan nopeasti, ja äidistä huolehtiva 66-vuotias isämme alkaa olla todella loppuun väsynyt? Voidaanko kroonisesti sairaalta omaiselta todella edellyttää alleen laskevan, sekavan ja syömisongelmaisen puolison omaishoitajuutta? Eteläisessä Suomessa asuvat vanhempani eivät saa mitään kotihoidollista apua, ja isä on ollut yhteydessä dementiahoitoyksikköön, josta on herunut avuksi äidille yksi päivä viikossa hoitopaikka. Mutta se ei auta isän romahtamiseen, ja kohta joudumme toden teolla hakemaan sairaalapaikkaa kahdelle yhden sijaan.

Miten tulisi edetä saadaksemme äidin edes jonoon laitospaikkaan? Isä jaksaisi todennäköisesti paremmin, jos voisi hoitaa äitiä päivittäin oman jaksamisensa mukaan, ja pääsisi kotiin rauhassa nukkumaan ja lepäämään. Olemme keskustelleet asiasta paljon, ja isä olisi valmis siirtymään tähän ratkaisuun. Emme vain tiedä, mikä on se tapa, jolla asiaa lähdetään viemään eteenpäin. Äidin diagnoosi on geriatrin tekemä, ja romahdusta kunnossa on lääkityksestä huolimatta n. 30 % vuodessa. Tilanne on hyvin surullinen äidin osalta – mutta isä on entisellään, ja nyt on saatava helpotettua hänen taakkaansa tästä tilanteesta. Isä on itse kroonikko-epileptikko (lääkitystä vuodesta 1950) ja kärsii lääkkeiden aiheuttamista pahoista hermosäryistä jaloissa sekä pahasta huimauksesta. Mitä suosittelisit nyt etenemiseen, ja miten me lapset voisimme edistää asioita?

Hei! Tilanne kuulostaa vakavalta, ja nopeat toimenpiteet ovat tarpeen. Näen myöskin niin, että omaishoitajan oma terveys ei saa järkkyä tai kärsiä omaishoidon myötä. Jos näin uhkaa käydä, pitää miettiä muita ratkaisuja hoidon toteuttamiselle. Yleensä kotikunnan kotipalveluohjaaja on keskeinen henkilö kotiavun ja myöskin laitoshoidon tarpeen arvioinnissa.

Äitinne tämänhetkistä toimintakykyä pitäisi mitata objektiivisin mittarein, jotta kunnan palveluista voidaan tehdä arviota. Muistisairaan osalta tarvittaisiin ainakin MMSE-pisteet, CDR-luokka, GDS-FAST-luokka ja mielellään jokin päivittäistoimia arvioiva mittaritulos (esim. ADCS-ADL). Tuo ADCS-ADL löytyy esimerkiksi Terveyskirjastosta (https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/extra/nix/hoi50044g.pdf). Sen isänne voisi täyttää jo ennen kotipalveluohjaajan tapaamista. Nuo muut mittarit voidaan tehdä vaikkapa muistihoitajan vastaanotolla.

Todellakin kuulostaa siltä, että äitinne tarvitsisi taudin etenemisen takia ainakin säännöllistä, kuntouttavaa jaksohoitoa (ns. intervallijaksot). Tämän pitäisi tapahtua mielellään muistisairaiden hoitoon perehtyneessä yksikössä. Tuo yksi päivä viikossa ei enää riitä. Kotipalvelua pitäisi myöskin lisätä. Jos kunnasta ei saa sitä, pitää miettiä yksityisiä palveluntarjoajia. Kotitalousvähennyksen saavat myöskin lapset, kun he hankkivat yksityistä hoitopalvelua vanhemmilleen.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin