Pitkälle edenneen Alzheimerin oireet

Isäni Alzheimer on edennyt jo viimeiseen vaiheeseen, tämä todettiin noin vuosi sitten. Äitini hoitaa isää edelleenkin kotona, ei halua isää laitoshoitoon. Aikaa sitten isä menetti pidätyskykynsä, nyt on tullut nielemisvaikeuksia. Limaa erittyy jatkuvasti nenään ja nieluun. Isä on alkanut huutaa ja karjua, sekä yöllä että päivällä. Äitini ei saa nukuttua, mutta ei myönnä sitä kenellekään. Voiko huutelu johtua kivusta? Ovatko kouristelut normaalia? Huuto ja kouristelu tapahtuvat yleensä samoihin aikoihin.

Tätä huutoa on nyt jatkunut lähes kuukauden, itse sain vasta tietää. Itse asun toisella paikkakunnalla, ja minulta äiti pimittää tietoa jatkuvasti. Keneen minun tulisi ottaa yhteyttä? Äitini ”ei muista” lääkäreiden tai hoitajien nimiä tai numeroita ja aikoo hoitaa asiat itse, mutta todellisuudessa ei edes yritä ottaa heihin yhteyttä.

Äitisi on varmasti todella kovilla, mutta on tietysti todella hienoa, että isä saa olla kotona. Valitettavasti huutelu on usein sellainen oire, johon on vaikea saada apua mistään lääkkeestä. Huutelun syytä pitää miettiä käyttäen mielikuvitusta ja maalaisjärkeä. Kouristelu voi viitata kipuun tai epilepsiaan. Alzheimerin tautiin ei sinänsä kuulu kouristelua. Tulee mieleen koliikkimainen vatsakipu. Taustalla voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin ummetus. Toisaalta taustalla voi olla mitä vain.

Vaikka tauti on edennyt pitkälle, tällaisen oireen takia pitäisi tehdä melko kiireellinen lääkärin tutkimus. Taustalla voi olla sappiperäinen syy, nestetasapainohäiriö tai mitä vain. Joku selvyys asiaan on saatava. Jos syy ei helpoilla potilasta vähän kuormittavilla tutkimuksilla (lääkärin käsillään tekemä tutkimus, peruslaboratoriokokeet) selviä, oletettua kipua on hoidettava. Mitään rankkoja kuvauksia tai tähystyksiä ei tässä vaiheessa ole mieltä tehdä. Isäsi tarvitsisi geriatrin tai muun muistisairaiden ja ikäihmisten hoitoon perehtyneen lääkärin arvion. Monella paikkakunnalla on saatavissa lääkärin kotikäyntejä. Ottakaa äitisi kanssa yhteys alueenne terveyskeskukseen.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin