Levottomuus ja aggressiivisuus

Isäni on laihtunut rajusti (60 kg/181 cm) ja hänellä on ollut levottomuutta sekä aggressiivisuutta. Hän ei koe ilon tunteita enää samoista asioista, joista on ennen nauttinut kovasti. Meidän ongelmamme on, ettei hän suostu lääkäriin eikä testeihin. Entisenä urheilijana hän pääsi laajahkoon geenitestiryhmään ja koki, että tämä testi on riittävä, eikä halua mitään muita testejä.

Hänen nykyinen vaimonsa on kiltti ja arka ihminen ja soittaa meille lapsille usein, kun kokee yhteiselon tällä hetkellä raskaaksi. Mitä me läheiset voimme tehdä? Mihin meidän pitäisi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä? Isäni isä kuoli 87-vuotiaana sairastettuaan dementiaa n. 70-vuotiaasta. Isäni äiti kuoli Alzheimeriin 95-vuotiaana. Isäni on tällä hetkellä 69-vuotias.

Tilanne vaikuttaa todella hankalalta ja monen ihmisen elämä on puristuksessa isänne sairauden takia. Kyllä tässäkin kohdassa pitää ensin kokeilla rakkaiden ihmisten vilpittömän huolestuneisuuden esilletuomista. Sen esilletuomista, että koette hänen voivan huonosti ja että haluatte auttaa häntä. Apua ja tukea saatte myös paikalliselta muistiyhdistykseltä. Katsokaa ystävällisesti lähimmän yhdistyksen yhteystiedot Muistiliiton kotisivuilta (https://www.muistiliitto.fi/fin/muistiliitto/alueellinen_toiminta/jasenyhdistykset/).

Jos on aggressiivisuuttakin, eikä isänne sitä tunnista tai koe ongelmaksi, pitää tarvittaessa miettiä tahdonvastaistakin hoitoa tai ainakin sen tarpeen arviointia. Aggressiivisuutta ei kenenkään kuulu vain katsella ja hyväksyä. Tällaisessa tapauksessa aggression kohteeksi joutunut ihminen (esim. isänne nykyinen vaimo) menee puhumaan omalle lääkärilleen ja pyytää vaikkapa kotikäyntiä isänne tilanteen arvioimiseksi. Perheväkivaltatapauksissa pitää olla yhteydessä myös poliisiin. Sitäkin kautta asioiden selvitys lähtee tarvittaessa liikkeelle.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin