Alzheimeria vai masennusta?

Äidilläni (73v.) harmittomia unohduksia alkoi ilmetä noin 2,5 vuotta sitten. Silloin myös alkoi itkuisuus ja puheet siitä, ettei tunne iloa ja hädin tuskin jaksaa aina aamusta iltaan, sekä tunne siitä, että elämä on yhtä hullunmyllyä. Elämä perheessämme on kaikin puolin hyvin, tosin monta ”kiireistä” vuotta on juuri takana. Mielestämme tapahtui siis radikaali muutos äidin tilassa.

Loppusyksystä saimme äidin puhuttua muistitutkimuksiin, joissa ei kerrassaan mitään erhettä todettu, mutta oireet jatkuivat. Yksityisellä lääkärillä tehtiin sitten tutkimukset, ja lääkäri kuuli isäni kertomuksen. Lääkäri arveli, etteivät oireet viittaa mihinkään fyysiseen muistisairauteen, mutta toivomuksestamme pää magneettikuvattiin ja muut tutkimukset otettiin. Kuvista löytyi kuitenkin vähän atrofiaa, ja diagnoosissa lukee vain, että ”lieviä viitteitä alkavasta Alzheimerista”. Ei siis taudin puhkeamistakaan vielä, ja lääkäri sanoi, ettei yleensä tässä vaiheessa kukaan ole vielä vastaanotolla asti ja iloitsi, että lääkitys voitaisiin aloittaa varmuudeksi ihan heti. Lääkitys aloitettiin viime joulun alla.

Nyt ihmettelemme sisarusten kanssa, kun oireet lisääntyvät hurjaan tahtiin ja äiti tuntuu kovin poissaolevalta, itkuiselta ja masentuneelta. Hän toistelee kysymyksiä, eikä jonain päivinä oikein tunnu muistavan mitään äsken puhuttua. Arkirutiinit sujuvat ja keskustelu onnistuu usein lähes normaalisti, mutta ei muista esim. paistaneensa jauhelihaa pari tuntia sitten. Hän kyselee koko ajan samoja, jollain tavalla on poissa tilanteista, eikä pysty keskittymään tapahtuneeseen. Eräänä aamuna hän keitteli tunnin välein kahdet aamupuurot, kun unohti jo keittäneensä? Äiti on myös masentuneen oloinen ja loukkaantuu helposti, ei halua lähteä minnekään. Meistä läheisistä tuntuu, että oireet viittaavat enemmänkin juuri masennukseen kuin muistisairauteen, joka lääkärin mukaan ei ole edes puhjennut vielä.

Äiti on sairastanut noin nelikymppisenä pahan burn outin, ja oireet olivat samaa luokkaa. Isä sanoo, että kun ovat kahdestaan ja elämä rauhaisaa, kaikki sujuu lähes normaalisti. Mielestämme äidillä on myös paniikkitiloja tms. oireita, ja pasmat menevät sekaisin, kun lapset perheineen tulevat kylään. Ilmapiiri perheessämme on hyvin lämmin ja luottavainen, ja olemme koettaneet minimoida äidin velvollisuudet ruoanlaittajana ym. vierailuiden aikana. Jännitettävää ei pitäisi siis olla.

Kysymykseni kuuluu: 1) Voivatko taudin tässä vaiheessa oireet olla näin rajuja, vai olisiko kyse myös esim. masennuksesta? 2) Voiko Alzheimer-lääkkeiden kanssa käyttää luontaistuotteita, esim. vahvaa muistikapselia, tms.? Ja sitten tärkein: 3) Voiko Alzheimer-lääkkeiden kanssa käyttää mielialalääkkeitä, esim. juuri jotain mielentasaajaa tai mieltä rauhoittavaa lääkettä, jotta keskittymiskyky tilanteisiin parantuisi ja itkuisuus vaihtuisi iloon? 

Alzheimerin taudin diagnoosi perustuu aina taudinkuvaan. Alzheimerin taudin alkuun kuuluu ensimmäisenä lähimuistin ja tapahtumamuistin heikentyminen, myös mielialan laskua ja vetäytymistä voi ilmetä. Asioiden unohtelu silloin tällöin ei ole poikkeavaa, mutta toistuva unohtelu herättää kysymyksiä. Pään magneettitutkimuksessa olevat atrofia- eli surkastumamuutokset voivat tukea Alzheimerin tautia, mutta eivät yksin anna diagnoosia.

Äidillenne on aloitettu joulukuussa lääkitys, aikaa on kulunut noin puoli vuotta. Oletteko jo käyneet lääkityksen aloittaneen lääkärin kontrollissa? Jos aloitetusta lääkkeistä ei ole ollut mitään apua, pitää harkita Alzheimer-lääkityksen vaihtoa. Tai sitten pitää ehkä miettiä diagnoosia uudestaan.

Tilannekuvauksenne perusteella mukana on sellaisia oireita, jotka eivät kuulu pelkästään Alzheimerin tautiin. Ei ainakaan noin rajuina. Voihan se Alzheimerin tautikin siellä olla taustalla, mutta pääasiallinen diagnoosi voi olla juuri masennus tai esimerkiksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Paniikkihäiriötäkin voi olla.

Mahdollinen alkava Alzheimerin tauti tietysti luo omat paineensa, jos äitinne huomaa, ettei pysty enää pitämään “lankoja” entiseen tapaan käsissään. Äitinne aiemmin sairastama burnout saattaa olla vielä mukana oireistoa pahentamassa. Aivojen kemiallinen välitysainetasapaino on silloin ollut pahasti pielessä ja riski tasapainon uudelleen järkkymisestä on kasvanut.

Luontaistuotteiden tehosta en valitettavasti pysty antamaan mitään varmaa vastausta. Alzheimer-lääkkeiden kanssa käytetään usein mielialalääkkeitä (masennus-, paniikki- ja ahdistuneisuusoireistoon) ja myös mielialaa tasaavia lääkkeitä (voimakkaisiin mielialan vaihteluihin).  Mielialalääkkeet ovat tehokkaita ja turvallisia. Myös mielialan tasaajista löytyy hyviä vaihtoehtoja. Uskon siihen, että sopivalla lääkityksellä saadaan tilanne hyvään tasapainoon. Geropsykiatrin luona voisi käydä, mutta mahdollisesti nykyisen lääkityksen määrännyt lääkäri voi myös itse lähteä lääkitystä muuttamaan.

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

« Takaisin