Alzheimer ja pelkotilat

Isälläni on todettu Alzheimer vajaa 2 vuotta sitten. Hän oli kauan aikaa aikalailla ns. normaali, mutta nyt, muutaman kuukauden aikana, hän on mennyt nopeasti huonommaksi. Hän asuu kotona äitini kanssa ja äiti on hänen omaishoitajansa. Hän pärjää vielä aika hyvin yksin, osaa tehdä asioita jne.

Nyt on kuitenkin tullut sellainen ongelma, että kun äitini pitäisi lähteä asioille, esim. kauppaan, isäni ei halua jäädä yksin kotiin. Hän sanoo, ettei voi jäädä yksin kotiin ja että häntä pelottaa. Isä ei kuitenkaan tiedä mitä hän pelkää. Usein tuonkin oman koirani heille aina silloin kun äidilläni on jotakin menoa. Koiran kanssa isää ei pelota ja kaikki menee hyvin.

Olemmekin nyt äidin kanssa miettineet, että kun isä on vielä tuossa kunnossa että pärjää yksin kotona, niin miten on tuon yksinjättämisen laita? Eli onko häntä hyvä jättää yksin tällaisessa tilanteessa? Voiko häntä kannustaa jäämään yksin jne.? Eli voiko hän enää tässä vaiheessa muuttua ja huomata että kotona ei ole mitään pelättävää, jos häntä vain jättää yksin? Ja siis on olemassa niitä päiviä, että häntä ei haittaa yksinjääminen yhtään.

Tällainen pelkotuntemus on aika lailla tavallista Alzheimer-potilaille jossakin taudin vaiheessa. Isäsi dementiatilanne on siinä määrin lievä, että hän osaa ilmaista pelkäävänsä. Se on hyvä asia. Pelon syyn ilmaiseminen onkin vaikeampaa, koska taustalla voi olla aika abstraktejakin asioita. Syy ei välttämättä ole tulipalon pelko, vaan esimerkiksi puolisona pärjäämisen pelko tai yleisesti tulevaisuuden pelko. Puolison menettämisen pelko on yleistä.

Kun tunnistaa omat taudista johtuvat rajoitteensa, se itsessään voi aiheuttaa yleistä ahdistuneisuutta ja sitä kautta pelkoa. Tuo “koirakaveri” on ihan hyvä ratkaisu. Elävän olennon läsnäolo pitää “kontaktissa” ja sitä kautta pelon kurissa. Ehkä noista peloista olisi hyvä keskustella ajan kanssa. Jopa neuropsykologin apua voi harkita. En usko pelkojen jäävän sillä pois, että häntä vain jätetään yksinään (ilman koiran läsnäoloa). Jonkinlaista käsittelyä asia siis vaatii ja uskon, että siihen vielä tässä vaiheessa on mahdollisuus.

Ystävällisin terveisin
Markus Halminen

« Takaisin