Äkilliset neurologiset oireet

Isäni on 85-vuotias ja sairastaa Alzheimerin tautia. Syksyllä -09 aloitettiin memantiinilääkitys, ja silloin hän ei edes osannut pukeutua. Tilanne parani, ja vielä kesäkuussa hän työskenteli ulkona (ollut maanviljelijä). Sitten yhtäkkiä me omaiset olimme vihollisia, ja hän muuttui aggressiivisesti. Meillä on aina ollut läheiset suhteet, ja vuoden olen tehnyt lyhyempää työviikkoa ollakseni isän luona ja äidin tukena.

Nyt isä on sairaalassa, ollut siellä parisen kuukautta. Hän ei tunne minua, ei edes tiedä, että hänellä on tytär. Kävely on huonoa, ja hän puhuu niin, että ei ole mitään tolkkua, näkee olemattomia. Onko niin, että Alzheimer menee huonompaan suuntaan niin rajusti yhtäkkiä? En tajua sitä, että yks päivä hän on ulkona tekemässä ruumiillista töitä, tuntee omaiset ja on hyvällä tuulella, ja viikkoa myöhemmin on ihan muissa maailmoissa. Onko se tyypillistä tässä sairaudessa? Luulin että se menee hitaasti ja tasaisesti eteenpäin!

”Masentunut tytär” 

Olette oikeassa siinä, että Alzheimerin tauti on hitaasti hiipimällä etenevä sairaus. Kuvaatte äkillisesti alkaneita neurologisia oireita: puhehäiriö ja kävelyvaikeus. Mahdollisesti isänne on saanut aivoverenkiertohäiriön, joka on näin jättänyt jälkensä. On myös mahdollista, että isälle on puhjennut ns. delirium eli sekavuustila. Deliriumia voidaan kuvata aivojen vajaatoiminnaksi. Delirium alkaa aina yhtäkkiä, ja sen taustalla on lukuisia mahdollisia syitä (lääkeaineet, tulehdukset, leikkaukset, nestetasapainon häiriö jne.).

Deliriumin oirekuvaan kuuluu äkillinen alku, tilan nopeat vaihtelut (välillä parempia ja kirkkaampia hetkiä, mutta tunnin päästä voi olla jo sekavuus päällä), tajunnan tason vaihtelu, tarkkaavaisuuden heikentyminen, ajattelun järjestäytymättömyys, harhat ja mahdollisesti aggressiivisuus. Puhe voi olla hyvin rönsyilevää ja siinä ei ole “päätä eikä häntää”. Deliriumille altistavia tekijöitä ovat esim. korkea ikä, yleiskunnon heikkous, aikaisemmat aivovauriot, lääkkeiden ja päihteiden käyttö, näön ja kuulon heikentyminen. Tärkein kuitenkin on muistisairaus, mikä isällännekin on. Deliriumin voi laukaista stressi, kipu, univaje, liian vähäiset tai runsaat ulkoiset ärsykkeet ja vieras ympäristö.

Deliriumin oireet ovat pelottavia sekä potilaalle että läheiselle. Deliriumin syyn selvittäminen on työlästä. Siinä tarvitaan erityistä osaamista. Voi olla tarpeen konsultoida alueella olevia geriatrian ja/tai psykogeriatrian erikoislääkäreitä. Deliriumin hoito pitäisi olla taustasyyn hoitamista. Koska taustasyyn selvittäminen vie aikaa, joudutaan käyttämään tilapäisesti erilaisia rauhoittavia lääkkeitä. Deliriumista voi kuitenkin toipua ennalleen, joten älkää menettäkö vielä toivoanne!

Ystävällisin terveisin,
Markus Halminen

Kategoriat:

Alzheimer ja elämäntavat

Alzheimerin ennuste

Alzheimerin hoito

Alzheimerin oireet

Alzheimerin periytyminen

Alzheimerin tutkimukset

Yleistä Alzheimerista

Markus Halminen,
geriatrian erikoislääkäri